Kaksinverroin vuoria horisontissa

Muistatteko kun reilu kuukausi sitten pallottelin tulevan vuoden matkasuunnitelmia, mutta mikään pläneistä ei ollut vielä edennyt suunnittelua pidemmälle. No nyt voin ilokseni kertoa, että matkakuumeiluun on saatu ensihätään lääkettä. Nimittäin muutama reissu on nyt varmistunut tälle keväälle ja alkukesälle! Huisia. Tuskin maltan odottaa, että pääsemme toden teolla matkaan pienen pötkylän kanssa muuallekin kuin tähän lähiympäristöön, vaikka myös nämä mikroseikkailut ovat olleet oivia pienen vauvan kanssa.

Ensimmäisenä on luvassa kotimaanmatkailua, kun hurautamme pääsiäisenä kohti pohjoista tarkemmin sanottuna Syötteelle. Meikäläinen on viimeksi kunnolla lasketellut melkoisen monta vuotta sitten alpeilla, jos parin vuoden takaista Himoksen keikkaa ei lasketa, joten katsotaan miten pahasti puntit rinteessä tutisee! Haha. Pääsemme yöpymään Hotelli Iso-Syötteen ihan älyttömään sviittiin, joka on ehkä cooleinta ikinä. Toivotaan että taivas on yöllä kirkas ja voimme ihastella tähdenlentoja sängyssä pötkötellen.

Toukokuussa lähdetään pitkästä aikaa (eka kerran vuoteen!) lentokoneen kyytiin, kun matka vie vajaaksi viikoksi alppien syleilyyn Zürichiin. Odotan innolla veljen perheen luokse pääsemistä, mutta tällä kertaa aiomme myös tutkailla hieman muutakin, kuin tuttuja huudeja Zürin laitamilta ja sitä varten vuokrasimme menopelin allemme pariksi päiväksi. Monia mestoja löytyisi bucket listalta, mutta katsotaan mihin asti ehditään! Onneksemme Sveitsi on pieni maa, vaikkakin toki vuoriston vuoksi melkoisen hidaskulkuinen.

Ja mitä vielä? Kolmas trippi koittaa kesäkuun alussa, kun me ja Laura siippoineen ahtaudutaan matkailuautoon ja road trip kohti Norjan Lofootteja voi alkaa. Aikaa reilu viikko, kilometrejä törkeästi ja nähtävää vielä enemmän. Mulla on kuitenkin vahva luotto, että reissusta on tulossa kertakaikkisen eeppinen! 

Palataan näihin suunnitelmiin vähän yksityiskohtaisemmin myöhemmin, mutta jos teiltä löytyy tipsejä etenkin Lofoottien päähän, niin antaa tulla! Mitkä on ne kohteet, joita ei missään nimessä voi missata? Suosituksia leiriytymispaikoista? 

Jännä nähdä mitä muuta tämä reissuvuosi 2015 tuo tullessaan, kun startti on näinkin huippu!

Kivaa pian koittavaa viikonloppua kamut!

#ReilutBlogit kamppis haastaa reissaajat kohti kestävämpää matkailua

Eilen katkesi niin sanotusti kamelin selkä, kun yhden Suomen suurimman matkanjärjestäjän Instagram-sivuilla julkaistiin kuva heidän oppaastaan kellimässä huumattu tiikeri kainalossa, josta mm. Annika kirjoittikin jo kattavan postauksen. Tästä todella epäeettiseen toimintaan kannustavasta fotosta levisi ihan aiheellisesti melkoinen myllerrys, josta otti kopin myös Iltalehti omilla nettisivuillaan ja Reilun Matkailun yhdistys kommentoi tapausta täällä. Sosiaalisen median valtaansa ottaneen puhurin tiimoilta päätettiinkin pistää matkabloggajien kesken syyttävät sormet takaisin omiin taskuihin ja miettiä tätä ikävää asiaa vähän toisesta näkökulmasta #ReilutBlogit-haasteen muodossa. Miten voisin itse toimia vastuullisemmin niin omassa arjessa kuin matkoillakin? Minut haastoi mukaan maapallon toiselta puolelta Gia ja tartunkin tähän itselleni erittäin tärkeään asiaan oikein mielelläni! 

Haaste menee näin:

1. Kerro minkälainen rooli kestävällä ja eettisellä toiminnalla on sinun elämässäsi.

2. Kerro jokin mukava kokemus mikä sinulla on ollut kestävästä matkailusta.

3. Haasta mukaan vähintään kolme muuta blogia. Sinun ei todellakaan tarvitse olla matkabloggaaja tätä varten, vaan voit kirjoittaa myös muista kestävään kehitykseen liittyvistä asioista. 

Kerro myös kommenttiboksissa omista kokemuksista ja osallistu mieluusti sekä Twitterissä että Instagramissa hashtagillä #ReilutBlogit tähän kamppikseen ja jaa Facebookissa ilosanomaa myös muille, kun kohtaat hyvän tarinan! Voit osallistua tähän myös omassa blogissasi vaikket nimettyä haastetta saisikaan. Mitä enempi, sen parempi!

Ja meikämandoliini vastaa:

1. Olen ollut yli puolet elämästäni kasvissyöjä, joskin tänä päivänä linja on kääntynyt enemmänkin vegaaniuden puolelle. Tämä näkyy meidän perheen arjessa sekä kulutustottumuksissa luonnollisesti joka ikinen päivä, sillä myös puolisoni on jättänyt lihan ja muut eläinperäiset tuotteet pois niin ruokavaliostaan kuin muustakin kulutuksesta. Emme ole mieheni kanssa tällä tiellä pelkästään eläinten oikeuksien vuoksi (vaikkakin se suurin syy taitaa ollakin), vaan tiedostamme myös valintamme positiiviset ympäristövaikutukset, sillä yksi suurimmista ilmastoamme kuormittavista yksittäisistä tekijöistä on nimenomaan tehomaatalous ja etenkin naudanlihan tuotanto.  

Kaikki minut tuntevat tietävät kuinka lähellä sydäntäni eläinten asiat ovat, joten olenkin vilpittömän iloinen aina, kun kuulen jonkun läheiseni alkaneen miettiä myös omia kulutustottumuksiaan eläinten oikeudellisesta näkökulmasta. Mainittakoon nyt esimerkkinä ystäväni Laura, joka lanseerasi itsellensä pienen vegehaasteen ja on sen myötä ottanut ohjelmaansa viettää kaksi täysin vegaanista päivää viikossa. Ihan mahtava juttu! 

Meistä kukaan ei ole täydellinen kuluttaja, mutta jokainen voi kuitenkin pyrkiä omien resurssiensa mukaan toimimaan niin kestävästi ja eettisesti kuin mahdollista joka ikinen päivä. Pienistä puroista kasvaa isoja virtoja ja meitä on täällä maapallerolla PALJON, joten älä koskaan ajattele, ettei yksilön valinnoilla olisi mitään merkitystä! 

2. Parhaat ja ikimuistoisimmat kokemukset kestävästä "eläinturismista" sijoittuvat meidän maailmanympärysmatkaan, jolloin pääsimme näkemään Uudessa-Seelannissa mm. luonnontilassa eläviä hylkeitä, pingviinejä ja delfiinejä. Kaikkein eniten meitä kuitenkin kosketti vapaaehtoisena työskentely Chiang Main Elephant Nature Parkissa, jossa asuu kymmeniä turismin kynsistä pelastettuja elefantteja. Näillä norsuilla ei ratsasteta, ne eivät maalaa kärsällänsä tai tee muitakaan temppuja turistien iloksi. Nämä kaverit saavat elellä niin luonnonmukaisesti kuin se vain on mahdollista valtavan kokoisessa vuorten ja joen ympäröimässä laaksossa yhdessä norsuystäviensä kanssa ilman kahleita, väkivaltaa tai alistamista. 

Kotimaisena kohteena on pakko vielä mainita Somerolla sijaitseva pääasiassa maatila- ja tuotantoeläimille perustettu turvakoti Eläinsuojelukeskus Tuulispää, jossa vierailimme viime kesänä. Ihana paikka! Voin erittäin lämpimästi suositella jokaiselle, sillä kokemus voi olla todella avartava.

3. Haastan mukaan kolme reissaavaa ystävääni: 

Tuntemattomaan ja takaisin Lauran, Kaukokaipuun Nellan sekä Deep Reb Bluesin Kean.

Herättävätkö nämä kestävämmän matkailun asiat teissä lukijoissa ajatuksia?

Keskustelu tärkeiden juttujen tiimoilta on aina tervetullutta, joten kommenttiloota on teidän!

Onnea on reissaava ystävä - kun tytöt reilaamaan läksi

Moni minun ja Lauran blogeja seuraava ei ehkä tiedäkään, että olemme tunteneet ja reissanneet Lauran kanssa kimpassa jo kauan ennen, kun kumpikaan alkoi näitä juttujansa jakaa nettisfäärissä. Olemme matkustaneet yhdessä yli kymmenessä Euroopan valtiossa ja reilu vuosi sitten juhlittiin myös joulua porukalla maailman toisella puolen! Aikamoista. Ihania nämä tällaiset ystävät joiden kanssa voi jakaa yhden suurimmista intohimoistaan. Tänä vuonna voimme lisätä vielä yhden valtion yhteisten seikkailujen listalle, kun kesäkuun alussa starttaamme matkaan kohti pohjoista.

Meidän ihka ensimmäinen yhteinen reppureissumme sen sijaan sijoittuu viiden vuoden taakse, kun kesällä 2010 pakkasimme jo siinä vaiheessa melkoisen paljon elämää nähneet rinkkamme ja läksimme junailemaan vajaaksi kuukaudeksi pitkin poikin Euroopaa. Löysin viime viikolla muistojen arkistoista meidän reissukuvat ja olivathan ne niin järkyttävän huvittavaa settiä kaikkine tärähtäneine selfieineen, että sainkin kipinän kertoa teillekin vähän tarkemmin tuosta reilikokemuksestamme. Tosin jätetään ne kaikkein epäilyttävimmät kuvat juuri sinne minne ne kuuluvatkin, eli pois ihmisten silmien ulottuvilta. Reissu oli sen verran moninainen, että jaan tämä muutamaan osaan, mutta startataan nyt iki-ihanasta Pariisista, josta meidän elämämme yksi hauskimmista seikkailuistakin alkoi.

Kello oli reippaasti yli puolen yön, kun matkailijat saapuivat tyhjyyttään kumisevalle Charles De Gaullen lentokentälle. Luonnollisestikaan emme olleet ottaneet selvää kuinka päästä kentältä keskustaan muulla kuin taksilla ja tuohon aikaan ei vielä kännyköillä surffailtu ulkomailla netissä nykypäivän tapaan. Tunnin kentällä pyörimisen jälkeen löysimme onneksi ihmeen kaupalla yölläkin pelittävän bussiyhteyden keskustaan, mutta seuraava ongelma koittikin sitten tajutessamme, ettei meillä ollut pienintäkään käryä miten suunnistaa bussiasemalta etukäteen varattuun majapaikkaamme, jonne olisi parin kilometrin kävelymatka läpi öisen kaupungin. Öö mikä kartta? Onneksemme törmäsimme pariin argentiinalaiseen kaveriin, joiden kartasta otimme kuvan pokkarilla ja tämän kallisarvoisen foton avulla (!) suunnistimme sitten silmät ristissä majapaikkaamme. Kello oli 05.00 aamulla, kun vihdoin ja viimein saimme heittää reput nurkkaan ja ottaa unta palloon.

Pariisissa vierähti leppoisasti muutama päivä ensimmäisen yön univelkoja kuittaillen (itsehän nukahdin kerran muun muassa metroon keskellä kirkasta päivää). Hengailimme meidän uusien argentiinalaisten kamujen kanssa ja tutustuimme sinkkutyttöjen näkövinkkelistä tähän rakastuneita pareja kuhisevaan romanttisuuden mekkaan. Söimme piknikkejä omassa parhaassa seurassamme Eiffelin juurella ja tsekkailimme kaikki päänähtävyydet hitaasti ympäri kaupunkia ajelehtien. 

Olimme ostaneet Suomesta 22 vuorokautta voimassa olevat reilipassit, jotka sisälsivät 10 matkustuspäivää. Oli ihanaa olla reissussa ilman sen kummempia suunnitelmia, joten kun saimme tarpeeksemme Pariisista, hyppäsimme junaan ja täräytimme meikäläiselle jo kovin tutuksi tulleeseen alppimaahan, Sveitsiin. Majapaikka löytyi veljen ja hänen vaimonsa luota, jossa punkkasimme jälleen muutaman päivän Zürichiin ja heidän asuinkyläänsä Wädenswiliin tutustuen. Törmäsimme Sveitsin puolella junassa paikallisiin inttipoikiin, jotka kantoivat aseitaan rennosti olkapäällä roikottaen. Kuinkahan nopsaan meillä täällä Suomessa olisi poliisit paikalla, jos joku seikkailisi Helsingin metrossa kivääri kainalossa töröttäen ilman suojapussia.

Käytiin myös pulahtamassa Zürich-järvessä, mikä oli itselleni kauhistuttavan riemastuttava kokemus. Minut paremmin tuntevat tietätävät, että pelkään haihyökkäystä uima-altaassakin ja kaikki vedessä räpiköimiseen liittyvä on enemmänkin pakkopullaa, mutta voinpahan nyt sitten sanoa uineeni ja pomppineeni vesitrampoliinilla Sveitsissä. Yhtenä iltana eksyimme järven rannalla lilluvaan pubipaattiin, jossa nautimme reissun ensimmäiset drinksit järven takana loistavia valoja ihastellen.

Ihanan ja niin koitoisen linkkuveitsien luvatun maan jälkeen matka jatkui pitkin kiskoja  kolkutellen vuorien välistä kohti uusien seikkailujen ja tuttavuuksien etelää.

Ei muuta kuin mitä ihaninta ystävänpäivää kaikki reissaavat ystäväni!

EN // Few years back me and my friend Laura were inter-railing for a month in Europe. Our first stops were in Paris and Zürich, where we spent few days each. You will hear about our next destinations later!

Vuosi maailmanympärysmatkan jälkeen - mikä fiilis?

Tällä viikolla tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä hetkestä, kun palasimme takaisin pohjolaan hanimuunilta maailman ympäri. Viimeinen reissuviikko hurahti Thaimaassa ja Hong Kongissa vatsataudin kourissa kärvistellen, joten kotiinpaluu alkoi tuntua molempien mielestä melkoisen houkuttelevalta ajatukselta. Kolme kuukautta kestänyt reissu oli ollut todellakin ikimuistoinen kaikkine upeine kokemuksineen, mutta olimme valmiita jättämään rohkeasti auringon taaksemme ja suuntaamaan loskan keskelle. 

Istuimmekin eilen illalla miehen kanssa yhdessä alas miettimään, tekisimmekö jotain toisin, jos nyt olisimme lähdössä samaiselle tripille ja kokosin meidän ajatuksia hieman teillekin.

Matkan pituus

Totesimme molemmat, että vaikka aluksi suunnitelmissa oli puolen vuoden matka, olisi se ollut meidän tapauksessamme aivan liian pitkä aika jättää koirat, hevonen ja perhe. Kompromissina sovittu kolme kuukautta oli meille pituutena juurikin passeli. Onkin ihan oleellista miettiä ennen pidempää reissua sitä, millainen se oma maksimi matkan pituus on. Olisi ollut todella harmi palata kotiin tuntien, että hitto kun olisi vielä ollut tuplasti enemmän aikaa tai toisinpäin eli potea puolet reissusta jäätävää koti-ikävää. 

Kohteissa vietetty aika

Meidän matkamme jakaantui kutakuinkin näin:

- 1,5 viikkoa Kaliforniassa

- 1 viikko Cookinsaarilla, jossa pari yötä Rarotongalla ja viisi yötä Aitutakilla

- 3 viikkoa Uudessa-Seelannissa

- 1,5 viikkoa Australiassa

- 6 viikkoa Kaakkois-Aasiassa

Budjettisyistä olimme Kaakkois-Aasiassa nuin pitkän pätkän, vaikka se kohteena kiinnosti meitä tällä kertaa vähiten. Jos valuuttaa olisi ollut enemmän mistä mällätä, olisimme ehdottomasti nipistäneet puolet Aasian osuudesta pois ja olleet ainakin viikon kauemmin Uudessa-Seelannissa ja pari viikkoa pidempään Jenkeissä. Meillä onkin haaveissa palata vielä joskus takaisin Uuteen-Seelantiin pidemmäksi aikaa, joten toisaalta ihan kiva, että maasta jäi niin paljon upeita paikkoja näkemättä - Jenkeistä nyt puhumattakaan! 

Budjetti

Laskimme ennen reissua aika tarkan päiväbudjetin joka kohteelle, jonka mukaan sitten kutakuinkin elimme. Budjetti piti sisällään niin ruuat, majoituksen, mahdolliset auton bensat, juna- ja bussiliput, ostokset, nähtävyydet ym. aktiviteetit. Lennot ja autonvuokrat oli maksettu erikseen. Päiväbudjetti per henkilö per maa meni näin:

- Jenkit 50 eur

- Cookinsaaret 50 eur

- Uusi-Seelanti 40 eur

- Australia 80 eur (majoitukset joulun ja uuden vuoden aikaan olivat todella tyyriit)

- Thaimaa ja Myanmar 25 eur (+ yksi yö Honkkarissa)

Laskin joka päivä suunnilleen paljonko rahaa oli käytetty ja paljonko oltiin kokonaisbudjetissa joko plussalla tai miinuksella. Suurimman osan kakusta nappasi tietysti majoitus, joten Uudessa-Seelannissa nukkuessamme autossa säästyi siinä pitkä penni. Budjetti kuitenkin riitti hienosti ja olimme melkein koko ajan hieman plussalla. Emme toki noudattaneet budjettiamme orjallisesti, vaan jos halusimme tehdä jotain mikä maksoi vähän enemmän teimme sen ilman muuta ja pihistelimme sitten jonain muuna päivänä. 

Lääkkeet

Ostimme ennen lähtöä matkailulääkärin suosituksesta kalliit malarianestolääkkeet, joita emme sitten kuitenkaan syöneet kuin pari päivää niiden aiheuttamien sivuvaikutusten vuoksi. Mukana meillä oli myös "yleispätevät" antibiootit mahdollisten tulehdusten varalta, silmätippoja, särkylääkettä, allergialääkkeitä, jotain hydrocortisonia sekä hiivalääkkeet just-in-case. Nämä kaikki olivat oikeastaan tuota Aasian pätkää varten (joskin jäivät muutama särkylääkettä lukuunottamatta käyttämättä), vaikka tulipahan todistettua, että myös Myanmarin peräkylillä terveydenhuolto toimi ihan näppärästi.

Rinkat ja muut varusteet

Meillä oli molemmilla mukana omat rinkat sekä pienet päiväreput, mutta myös nämä Sannan ja hänen miehensä käyttämät käsimatkatavaroihin sujahtavat "rinkat" voisivat olla melkoisen kätevät. Koska vierailemissamme kohteissa oli suhteellisen erilaiset lämpötilat (Uudessa-Seelannissa oli aika viileää), joten vaatetta piti olla mukana vähän laidasta laitaan. Matkassa olivat myös kevyet gore-tex/barefoot vaelluskengät, jotka olivat kyllä ehdottomasti nappiostos.

Mieleenpainuvimmat muistot

- Anaheimin NHL-matsi

- San Fransisco

- HW1

- Elephant Nature Park

- Uusi-Seelanti kokonaisuudessaan

- Joulu ja uusivuosi Ausseissa ystävien kesken

- Aitutaki 

Tulevaisuuden pidemmät matkat

Ainahan se on mielessä - reissaaminen. Tänä vuonna tulemme tekemään useampia lyhyitä pyrähdyksiä, mutta ensi vuodelle olemme suunnitelleet vähän pidempää reissua Jenkkeihin etenkin Kean innoittamana. Joka kuukausi säästöön napsahtaa pieni summa rahaa, jotta tämä haave saadaan toteutettua ennen kuin poika täyttää 2-vuotta, jonka jälkeen hänkin tarvitsee lentokoneeseen oman matkalipun.

 

Jotenkin koko reissu oli meille molemmille todella avartava ja tätä omaa rakasta kotimaata arvostaa vielä enemmän, kuin reilu vuosi sitten. Hinku kauas maailmalle ei ole niiiin suuri kuin ennen häämatkaa (vaikka mihinpä se kokonaan katoaisi), sillä olemme tajunneet että Suomessa ja näissä lähinaapurimaissakin on vielä ihan tajuttoman paljon nähtävää. Siksipä en maltakaan odottaa, että starttaamme oman perheen voimin pääsiäisenä kohti pohjoista ja kesäkuun alussa tämän parivaljakon kera Norjaan.

Mukavaa torstaita kamut! Huomenna arvotaan!

Saaristolaistunnelmaa Helsingin keskustan edustalla

Rakastan merta. Rakastan myös Suomen tuhansia järviä, metsiä, harjuja ja mäennyppylöitä, vaikkakin pidemmän korren vetävät armaasta kotimaastamme puuttuvat vuoret. Ylipäätänsäkin luonto ja sen moninaiset muodot ovat lähellä sydäntäni, kainuun korpien kasvatti kun olen. Tätä nykyä asummekin metsän laidalla Espoossa, mutta vielä muutama vuosi sitten punkatessani Helsingin keskustan laitamilla, poikkesin usein fiilistelemään meren kohinaa Kaivopuiston edustalla sijaitsevaan Uunisaareen.

Eilen vietettiin kansallista retkipäivää, jota emännöi tällä kertaa kollega Kaukokaipuun takaa. Nella haastoikin joukon matkabloggaajia näyttämään esimerkkiä, kuinka retkeillä voi ihan yhtä hyvin myös talvella! Se on vain asenne(ja pukeutumis-)kysymys. Siksipä mekin päätimme lähteä sulattelemaan brunssilla pyöristyneitä vatsojamme tähän niin näppärän lähellä sijaitsevaan pikkuruiseen saareen.

Uunisaareen pääsee talviaikaan siltaa pitkin ja kesäisin lauttamatka kestää vaivaiset kolme minuuttia. Uunisaaressa on toiminut joskus ennemuinoin niin lakka- kuin öljytehdaskin, mutta teollinen toiminta on lakannut saarella jo yli sata vuotta sitten. Muistona näistä ajoista saarella seisoo yhä tehdasrakennus, jonka tiloissa toimii tunnelmallinen ravintola. Tiesitkö muuten, että Uunisaaresta pääsee kulkemaan aallonmurtajaa pitkin läheiseen Liuskasaareen? Minä puusilmä en ole moista murtajaa koskaan edes nähnyt, ennen kuin nyt törmäsin asiaan Uunisaaren historiasta tietoa etsiessäni. Selkeästi ensi kesälle on jälleen yksi pieni retki saarelle tiedossa ja sille reissulle otetaan sitten mukaan eväät piknikkiä varten.

Tällainen päiväretki on suhteellisen helppo toteuttaa Uunisaaren sijaitessa niin lähellä Helsingin keskustaa. Olemme nyt viime aikoina sattuneesta syystä suosineet näitä vaunuilla saavutettavia retkikohteita, mutta kohta poikamme on jo sen verran iso jätkä, että alkanee viihtyä paremmin kantorepussa, josta näkee huomattavasti paremmin ympäröivää maailmaa. Sen jälkeen koittaa meidän perheessä jälleen ihan uudet retkeilykokemukset!

Oletteko te vierailleet lemppariretkikohteessanne myös talvella?

PS. Blogin osoite on muuttunut ja sen vuoksi Bloggerin oma lukulista päivittyy blogini osalta yli vuorokauden viiveellä ja välillä ei ilmeisesti ollenkaan? Voin tehdä ohjeet kuinka osoitteen muutos lukulistalle onnistuu, mutta blogin seuraaminen onnistuu myös esimerkiksi Facebookin tai Bloglovinin kautta! Pus! Ja kivaa sunnuntaita!