Joulu loppuu virallisesti vasta reilun viikon kuluttua, mutta meikäläisen mielestä jo tapsantanssien jälkeen on kutakuinkin sopiva ajankohta riisua koti punaisesta asustaan ja kantaa kuusi kartanolle. Aatto perheen kesken oli justiinsa niin ihana kuin muistinkin ja kaikki äidin loihtimat joulupöydän herkut taivaallisia. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun juhlimme näitä paardeja koto-Suomessa yhdessä mieheni kanssa. Aiempina vuosina olemme molemmat viettäneet joulun omissa kodeissamme, mutta tällä kertaa kurvasimme koko joukolla lumiseen ja pakkasen puremaan Kainuuseen.
Lahjoja oli kuusen alle kertynyt sopivasti. Ehkäpä eniten niitä oli osoitettu suvun nuorimmalle edustajalle, joka ei vielä moisten päälle ymmärrä, joten tämä tuore äiti saikin sitten availla melkoisen monta käärettä. Itselleni paketeista paljastui muunmuassa hyvinkin tarpeelliset talvikengät, ruosteen värinen kettureppu sekä kunnon sauvasekoitin 25 vuoden takuulla.
Pakkasta on riittänyt joka päivälle ja vain yhden kerran reilun viikon aikana lukemat ovat laskeneet alle 20 asteen. Voinette siis kuvitella miten meidän koiralauma alkaa hyppiä seinille, sillä takeista ja tossuista huolimatta ei trio tarkene olla ulkona viittä minuuttia kauempaa. Huomiseksi on lupailtu kuitenkin jopa ihan oikeasti siedettäviä lukemia, joten sitten pakkaan nyytin vaunuihin ja trion toppakamppeisiin ja suuntaan nokkani lumiselle kylänraitille.
Vielä muutama päivä täällä talven ihmemaassa ennen pitkää ja puuduttavaa kotimatkaa. Onneksi tullessa pääsimme viettämään yhden yön taipaleen puolivälissä hotellin pahnoilla, mutta siitä lisää ensi kerralla. Toivottavasti sielläkin puolen ruutuja joulunpyhät sujuivat leppoisissa merkeissä!
Huisia uutta (työ)viikkoa kamut!
