Kun 1 + 1 onkin 3

Haluan kertoa teille salaisuuden.

Toimitus ei ole vielä edes puolivälissä, mutta tätä pötsiä alkaa olla suhteellisen hankala piilotella. Muistutan pienen pallukkani kanssa nimittäin jo tässä vaiheessa raskautta enemmän puolipyöreää plussapalloa kuin itseäni. Ehkä nyt ymmärrätte, miksi blogissa on ollut jo parin kuukauden ajan aavistuksen hiljaisempaa? Olen kärsinyt ihan jäätävästä ja kaiken älyllisen toiminnan lamaannuttavasta raskausoksentelusta, joka ei valitettavasti ole helpottanut vieläkään. Eli lomailu täällä Sveitsissä on mennyt pääasiassa vaakatasossa, kameran pysytellessä valitettavan visusti omassa laukussaan..

Kaikesta tästä vessanpöntön halailusta huolimatta, olemme molemmat ihan käsittämättömän onnellisia tästä mahassa polskivasta ihmeestä. Hän on nyt jo niin kovin rakas.

Plussapallo lähettää terkkuja Sveitsistä! 

PS. Onnea koko pienen pyöreän sylini täydeltä kaikille tänä viikonloppuna
valmistumistaan juhliville! Hyvä te!

EDIT // Jostain syystä postaukseen jätettävät uudet kommentit eivät ainakaan minulle näy, vaikka hyväksynkin ne. Kiitos siis joka ikiselle onnentoivotuksista! Olette huippuja.

EN // I wanna tell you a secret. We are having a baby!

Mitä pakata mukaan alppimaahan?

Sveitsiin ei ole luvattu ainakaan helteitä loppuviikoksi, vaan lämpötila tullee pysyttelemään +20 asteen alapuolella koko reissumme ajan. Sniif. Ja minä kun ajattelin pakata mukaan vain kepeitä hamosia! No ei onnistu nyt se suunnitelma, joten ei muuta kuin pakkauspaletti uusiksi. Käsimatkatavaroilla kuitenkin mennään tälläkin kertaa, joten ihan älytöntä tavara-arsenaalia en aio ottaa mukaan. Ja satoi tai paistoi, niin kyllä muuten lähtee lempihame kassiin.



1. Läppäri - tietenkin, sillä minulla olisi paljon käsiteltäviä kuvia sadepäivien varalle.
2. Läppärin laturi. Vähintään yhtä tärkeä, kuin numero 1.
3. Kosmetiikkaa, kuten tämä Life:sta saamani deodorantti. On muuten testaamistani dödöistä ensimmäinen oikeasti hyvä, joka ei sisällä metallia (kuten kaikki antiperspirantit tekevät). Muuta mukaan lähtevää on mm. matkakokoinen kuivashampoo ja kasvorasva sekä vähän meikkejä.
4. Kirpparilta kauan sitten pelastettu lempiväsky.
5. Kaulahuivi, joka toimii lentokoneessa myös päiväunipeittona.
6. Tietysti. Conssit. Lisäksi yhdet ballerinat ja ehkä kevyet vaelluskengät, mikäli innostutaan lähtemään vuorille.
7. Neuletakki, joka käy niin mekon, hameen kuin farmareidenkin taistelupariksi. Toinen mukaan lähtevä pitkähihainen paita on ihan perusvalkoinen puuvillapusero.
8. Arskat - just in case ja reissurahapussina toimii MAKEEdesigni:lta saatu supersuloinen karttapussukka. Tää sopii kyllä matkabloggaajan käsveskaan kuin nenä päähän!
9. Pari toppia neuletakin alla pidettäväksi.
10. Korvalappustereot, haha. Vai miksi sitä kutsutaankaan nykyään?
11. Lempihame, joka on kiertänyt aika monta maata.
12. Kamera + muutama linssi sekä heijastin paria kuvauskeikkaa varten.
13. Raidallinen maksimekko.
14. Matkalukemista, joka tupsahti eräänä päivänä postilaatikkooni. Ihana yllätys! Kiitos Otava.
15. Farmarit ja toiset pitkät housut on lentomatkoja varten olevat mukavat Thaimaasta hankitut lökäpöksyt.

Mitähän muuta. Ehkä yhdet urheilushortsit & -paita ja vedenpitävä kevyt takki mahdollisia lenkkejä varten. Koko tavara-arsenaali sujahtaa helposti tähän North Facen S-kokoiseen duffeliin, jonka löysin supertarjouksesta pari viikkoa sitten. Kameralaukku on tietysti erikseen, mutta läppäri mahtuu hyvin matkalaukun pohjalle omassa tukevassa suojapussukassaan. Bikinit jää nyt kotiin, sillä koitan tällä tavoin houkutella helteet paikalle. Yleensä kun varustautuu reissuun hellekamojen kera, niin vettä sataa 24/7, joten ehkä nyt kävisi toisinpäin.  

Työpäivä vielä, sitten tallille ja illansuussa kohti Helsinki-Vantaata. On kyllä ihan huisia päästä taas reissuun ja vielä äidin kanssa! Oikein mukavaa huomista arkivapaata teille, jotka siitä pääsette nautiskelemaan. Muille työniloa!

Palataan astialle alppimaasta! 

PS. Unohdinkohan mä jotain?

EN // Packing my stuff because today I'm off to Switzerland!

Maailman onnellisin poni

Meidän perheessä kesä starttaa virallisesti silloin, kun Hanuren lähtee kesälaitumelle. Voi jestas sitä joka kertaista riemua, kun kaveri tunnistaa laidunpaikan jo kaukaa! Olemme muuttaneet Herra Hoon nyt parina viiime vuotena laitumelle ratsain ja tasan vuosi sitten kuvasinkin teille videonpätkän, kun tyyppi aloitti hirnumisen jo kaukaa ennen kuin tallin tilukset edes näkyivät. Sama juttu tänäkin vuonna. Muuttopäivänä oli ihan turkasen kuuma, joten aika rättiväsynyt hevonen tuttujen kavereiden sekaan lopulta löysättiin. Vähän nuuskuteltiin ja kiljahdeltiin asiaankuuluvasti, mutta sen jälkeen keskityttiinkin siihen olennaisimpaan asiaan hevosen kesässä. Syömiseen.

Että tervepä terve kesä ja kärpäset! Katellaan sitten kolmen kuukauden päästä millaisen vararavintokerroksen tämä kaveri ehtii kasvatella talven varalle. Ei paljon liikutus auta, kun syötävää riittää 24/7. Ja tämä poikahan syö!

Tänään nautitaan ainakin täällä etelässä vielä luita hellivästä kuumuudesta. Huomenna tiputusta lämpömittarissa tapahtuu parinkymmenen asteen verran. Hyrr. Onneksi ylihuomenna käännetään nokat kohti Svetsiä, jonne tosin ei ole luvattu mitään ihan älytöntä lämpöaaltoa. No, pakataan varulta kalsarit mukaan.

Muikeeta maanantaita!

Tästä kesästä tulee niin hitti

Ai jestas mihin kesäfiilikseen heräsin tänä aamuna. Ei edes harmittanut, että kello oli vasta 6.21, sillä voiko olla mitään parempaa herätystä, kuin verhon välistä pilkistävät lämpimät auringon säteet? No en just nyt keksi. Triolla on taatusti joku seitsemäs aisti (tai sitten ne vain tarkkailee mua non stop), koska samalla hetkellä kun raotan millinkin silmiäni ne hyökkäävät lattialta omista pedeistään sänkyyn villitsemään. Tai siis muut hyppää omin koivin ja Pullander pitää nostaa. Eihän se pikku-paksukainen omilla lyhyillä töppöjaloillaan mihinkään pääse. 

Mulla on nyt jotenkin sellainen kutina, että tästä kesästä on tulossa kertakaikkinen hitti. Kaikkea ihan superia on tiedossa ja aion kyllä nauttia jokaisesta hetkestä niin täysillä! Tulevana talvena ei ole suunnitelmissa pidempää pakoa kylmästä lämpimään, joten nyt täytyy imuroida joka ikinen auringonsäde talteen.

Hittikesään kuuluu myös kesähittibiisi, joka on mahdollisimman tarttuva ja kesän makuinen renkutus. Just sellainen joka jää soimaan päähän ja jota voi kuunnella puistossa hengaillessa tai pyörällä sotkiessa. Sellainen, joka saa hymyn huulille ja kesäfiiliksen kattoon! Aika kovia ehdokkaita on tälle kesälle tarjolla ja yksi niistä on kyllä tämä aika tuore tapaus. Hurraa Nok Nok!

Ihana mieletöntä viikon parasta päivää ystävät!

PS. Aurinko-o-oooo!

Meidän ensimmäinen yhteinen lomamatkamme - Cinque Terre

Minun ja Jiin ihan ensimmäinen virallinen yhteinen ulkomaanmatka oli reilut kolme vuotta sitten itseasiassa Tukholmaan, mutta heti samana vuonna lähdimme tsekkaamaan Pohjois-Italian meininkejä. Lensimme Milanoon, jossa vietimmekin pari yötä ja jatkoimme matkaa junalla kohti Ligurian rannikkoa. Pääkohteemme oli tunnelmallinen (romanttinen) viiden kylän rypäs, Cinque Terre, joka siis sijaitsee muutaman tunnin junamatkan päässä Milanosta.

Kylät ja niitä ympäröivät vuorenrinteet muodostava kansallispuiston, joka on yksi UNESCOn maailmanperintökohteista. Nämä viisi kylää ovat nimeltänsä Monterosso al Mare, Vernazza, Corniglia, Manarola sekä Riomaggiore, joista me asuimme Vernazzassa omassa pienessä vuokra-asunnossa pitkän ja jyrkän portaikon päässä vuorenrinteellä. Vaikka kotimatka pikkuruiselle asunnollemme oli joka kerta melkoinen taival, niin olihan sieltä kerrassaan henkeäsalpaavan upeat näkymät merelle! Kyllä tuollaisella terassilla kelpasi nauttia niin aamu- kuin ilta-auringonkin säteistä.

Kylästä toiseen kulkee mielettömiä kävelyreittejä, jonka talsimmekin kokonaisuudessaan alusta loppuun aloittaen kulkumme Monterossosta. Kävilimme noin miljoonalta kilometriltä tuntuvan matkan, sillä polut kulkevat ylös alas pitkin kallioisia rinteitä ja ovat todella kapoisia. Maisemat olivat joka tapauksessa niin henkeäsalpaavat, että ei paljon väsy edes painanut! Paitsi ehkä siinä vaiheessa, kun istahdimme odottamaan kotikylään vievää junaa.

 

Vernazzassa ei ollut kuin ihan pikkuruinen hiekkakaistale rantaviivaa, joten eräänä päivänä pakkasimme jälleen reppumme ja talsimme muutaman kilometrin päässä olevaan aavistuksen turistoituneenpaan naapurikylään palvomaan aurinkoa ja tekemään ruokaostoksia.

Taisimme viettää Cinque Terressä yhteensä neljä yötä, mikä oli kyllä oikein riittävästi. Tekemistä tuollaisessa pikkukylässä ei ihan älyttömästi ollut, mutta eipä sitä kyllä osattu liiemmin nuin lyhyelle ajalle enempää kaivatakaan. Illat lekottelimme omalla parvekkeella merta tuijotellen, minun kädessä kirja ja Jiin bisse. 

Vernazzassa oli pikkuruinen kauppa, josta ruokatarpeita meille budjettimatkaajillekin löytyi ihan kivasti. Lisäksi kylissä kävi kerran pari viikossa sellaisia vanhankansan "kauppa-autoja". Tosin ei samanlaisia kuin Suomessa aikoinaan (vieläkö niitä muuten on olemassa?), vaan useamman pienen eri perheyrityksen kaaroja, joista yksi myi vaikkapa juustoja ja toinen vihanneksia. Ravintolat olivat aika kalliita, joten söimme ulkona vain kerran tai kaksi koko Cinque Terressä olomme aikana. 

Cinque Terrestä matka jatkui junaillen ensin takaisin Milanoon ja sieltä hyppäsimmekin Sveitsiin vieville kiskoille. Loman lopuksi hengailimme vielä muutaman päivän tutuissa Zürichin maisemissa, jonne meikämanne päräyttääkin jälleen kerran viikon kuluttua. Sitä odotellessa!

Pohjois-Italia on kyllä sellainen kestosuosikki, että sinne voisi matkustaa vaikka joka vuosi uudelleen ja uudelleen. Saas nähdä miten meidän Balkanin roadtripin käy, kun Bosniassa on pahojen tulvien seuraksena maamiinakentät siirtyneet ties minne, joten uskaltaako sinne hyvin mielin matkustaa? Onneksi Kroatiasta ja Sloveniasta pääsee näppärästi poikkeamaan vaihtoehoisesti tuttuun ja aina yhtä upeaan saapasmaahan.

Riemuisaa keskiviikkoa kaikille oman elämänsä reissareille!

EN // Few years ago me and my husband spend few days in absolutely beautiful Cinque Terre, Italy. These five small coastal villages are situated in region of Liguria. We stayed in a village called Vernazza.

Ensimmäinen kesäpäivä

Vaikka vielä kalenterin mukaan onkin kevät, oli eilen ihan mieletön keli ainakin täällä Suomineidon helmoissa! Toivottavasti muuallakin paistoi muulikki ja talvisen kalpea iho pääsi nauttimaan lämpimistä säteistä. Mitä meidän perhe sitten tekikään tänä ensimmäisenä kesäpäivänä? Tietysti oltiin melkein koko päivä ulkona!

Heti kun silmät aukesivat, parkkeerasin trion kanssa takaterassille askarteluhommiin. Näppäränä tyttönähän teen tietysti itse valokuvausasiakkaille toimitettavien DVD-levyjen kotelot. Kun tuli liian kuuma, suunnistin sisälle tekemään hetkeksi töitä ja sitten takaisin ulos. Välillä piti luonnollisesti oikaista ruho ja antaa auringon paistaa kalvakoihin varpaisiin eloa! Meidän koiria ei paljon enää päivisin sisällä näy, sillä ne makoilevat kaikki auringossa tai tonkivat nurmikolta jotain naposteltavaa. Juteltiinkin miehen kanssa eilen, että vaikka ajoittain meitä kantakaupunki-ikävä vaivaakin, on tämä oma piha vain niin luksusta etenkin kesäisin, että ei sitä enää kyllä raskisi vaihtaa edes siihen töölöläiseen kaksioon.

Sillävälin Jii nakutteli yläkerrassa paikkoja maalauskuntoon. Tällä viikolla siis kaivamme vihdoin ja viimein pensselit naftaliinista ja aletaan hommiin! Ai että en malta odottaa, että saadaan kantaa sänky yläkertaan ja nukkua makoisia ullakkounia. 

Iltapäivällä lähdimme katsomaan Hanuria tallille ja matkalla nyysimme pussillisen villiintynyttä heinää herralle välipalaksi. Hoo lähtee viikon päästä kesäksi taas laitumelle, joten olen koittanut totuttaa sitä kuivasta heinästä asteittain tuoreeseen versioon, että vältytään pahemmilta vatsavaivoilta. Meillä on nyt testissä uusi joustorunkoinen satula, jota Hanurin vuokraaja olikin maneesin viileydessä kokeilemassa. Itsekin kävin satulassa koeistumassa ja vitsit se tuntui pehmoiselta takapuolen alla! Älkää muuten ymmärtäkö kuvan perusteella väärin. En koskaan, KOSKAAN, ratsasta ilman kypärää, mutta tällä kertaa poikkeuksellisesti kävin vain paikoillaan seisovan hevosen kyydissä hetken istuskelemassa. Tunnen tuon kauraturvan jo sen verran hyvin, että tiesin ettei hikinen ja treenistä rättiväsynyt hevonen minua selästään pois sinkoaisi, vaikka pommi räjähtäisi vieressä, joten siksi uskalsin sen tehdä.

Talleilun ja ruokaostosten jälkeen suunnistimme takaisin kotiin odottelemaan illan jännitysnäytelmän alkua. Sitä ennen meillä oli munkinsyöntikisa, jonka voitin. Jee! Kisattiin tosissaan Jiin kanssa siitä, kumpi saa munkin syötyä ilman, että nuolaisee kertaakaan huulia. Oletteko koskaan kokeilleet? Aika vaikeaa itseasiassa. Hulluilla on halvat huvit.

Että semmoinen se sunnuntai. 

Huippua uutta viikkoa kuomat!

PS. Nämä kuvat on otettu kännykällä ja osa löytyy myös instagramista nimimerkin @rimmanen takaa.

Kesälomasuunnitelmat konkretisoituvat

Parin viikon päästä Sveitsiin ja siitä kuukauden päästä starttaakin meidän kesälomareissu. Buukattuna on siis lennot Prahaan ja nyt vuokrasimme sieltä myös kiesin, jolla olisi tarkoitus suihkia Itävällan Salzburgin ja Slovenian upeiden alppien katveessa pötköttelevän Bled-järven kautta kohti etelää ja Kroatian Plivitcen kansallispuistoa. Minne sitten? No ei mitään hajua. Alla Wolksvagen Polo ja peräkontissa teltta, joten mihin vain. Alkuperäinen suunnitelma oli jatkaa Plivitcestä Bosnia ja Hertzegovinan puolelle, mutta eipäs löydetty sellaista vuokra-autoyhtiötä joka sallisi rajanylityksen Bosniaan. Tai no, saahan sinne toki mennä, mutta jos jotain sattuu eivät auton vakuutukset ole voimassa. Pitänee siis melko tarkkaan harkita ajellaanko Kroatian rannikkoa alemmas ja jätetäänkö auto parkkiin Kroatian puolelle ja öhkitään junalla rajan lähellä olevaan Mostariin ja yhä Sarajevoon. Kierreltyämme Balkanin huudeilla tarpeeksi ajattelimme ajaa takaisin Prahaan Slovenian itärajaa pitkin Mariboriin ja sieltä Wieniin. Ehkä.

Liikaa emme halua suunnitelmia etukäteen tehdä, vaan mennään vähän sinne minne nokka näyttää. Sehän se onkin reissaamisessa ilman sitovia aikatauluja parasta! Jos löytää jonkun mielettömän mestan, niin voi jäädä sinne vapaasti jumittamaan ilman painetta olla jossain tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Toisaalta taas haluamme vähän katsella etukäteen itseämme mahdollisesti kiinnostavia kohteita, jottei sitten tule kotona todettua, että piruvie kun ajettiin tuonkin paikan ohi, eikä tajuttu että siellä olisi pitänyt ehdottomasti pysähtyä. Tiiättekö.

Kilometrejä tullee autonmittariin parisen tuhatta, mutta eihän se ole meillä mithään. Kun Helsingistä lähteeä käymään mökillä tulee tahkottua jo saman verran, joten aika tottuneita autossa kököttäjiä sitä ollaan. Ja nyt on kuitenkin aikaa sen parisen viikkoa, joten ajellaan jos jaksetaan ja jos ei jakseta niin ollaan paikoillaan. Ollaan kyllä molemmat melkoisen meneväistä sorttia, joten todennäköisesti veri vetää liikkeelle tiuhaan tahtiin. Tälläkin kertaa budjetti on pieni, mutta kun reissuun on päästävä. Kerron myöhemmin hieman tarkemmin minkä verran tähän keikkaan uppoaa. Meidän säästövinkkejä budjetin kasaan haalimiseksi tulikin heiteltyä ilmoille jokunen viikko sitten. Kannattaa muuten tsekata kyseisestä postauksesta myös kommentit, sillä siellä on lisää hyviä tipsejä!

Reissukuumeista keskiviikkoa kuomaset!

Ihanaa, kun täällä meilläpäin Suomea ainakin paistaa aurinko! Ilmeisesti ainakin Kainuussa oli tuprutellut ihan huolella lunta.. Kyllä ne siitä sulaa, sillä kesä ja LOMA on ihan kohta täällä! Pushalit!

Kolme viikkoa ja sitten taas mennään!

Olen kärvistellyt viime päivät ihan järkyttävän reissukuumeen kourissa. Kauanhan siinä kestikin, sillä tällä viikolla tulee kuluneeksi tasan kolme kuukautta siitä, kun palasimme meidän maailmanympärysmatkalta. Onneksi helpotusta tähän kansantautiin on luvassa, sillä enää muutama hassu viikkoa ja alpit kutsuvat tätä tallaajaa! Tällä kertaa Jii jää koirien kanssa kotimieheksi ja lähdemme äidin kanssa ihan tyttöjen kesken vajaaksi viikoksi Sveitsiin. Luonnollisesti ohjelmassa on viettää laatuaikaa veljen perheen kanssa, mutta käydä myös vaeltamassa, hengailemassa Zürichin keskustassa sekä luonnollisesti vain nautiskella Sveitsin kesästä.

Kuvauskalusto lähtee toki mukaan, sillä minulla on tiedossa paikan päällä pari kuvauskeikkaa, mutta sen sijaan että räpsisin kaikki kuvat armaalla OM-D:lläni, ajattelin ottaa mukaani myös filmikameran. Olen nyt hetken aikaa jo metsästellyt vanhaa kunnon neuvostoaikaista Lomoa ja vihdoin taisi tärpätä, kun sellainen löytyi järkihintaan täysin käyttämättömänä. En voisi olla tyytyväisempi! En ole kuvannut Lomolla koskaan aikaisemmin, joten saas nähdä millaista settiä sieltä on sitten tulossa. Mutta se kait siinä on vähän tarkoituskin, koskaan ei tiedä millaista jälkeä sillä voi saada aikaan, kun laukaisijaa painaa. Ainakin nämä Tuomaksen Lomolla ottamat huikeat lomakuvat saavat toiveet korkealle.

Ainut huono puoli Sveitsin reissussa on se, että joutuu kipuamaan lentokoneeseen. Saatiin jostain kumman syystä edellisellä tripillä ihan tarpeeksemme lentämisestä, joten sitä ei tosiaankaan ole vielä ikävä. No, ehkä nämä lyhyet lennot on kuitenkin hieman siedettävämpiä ja ne varmaan menevät yhdessä hujauksessa. Tuollaiset reilun 13 tunnin rykäisyt ei ole se meikäläisen juttu kyllä millään muotoa. Ajatuskin puistattaa, joten mannerten välisiä reissuja saadaan vielä melkoinen tovi odotella..

Mikä on teidän seuraava matkakohde?

Ei muuta kuin aurinkoa keskiviikkoon muruset!

EN // Three weeks and I'm off to Switzerland with my mom! Can't wait!