Eilen tuli kuluneeksi tasan kaksi vuotta siitä hetkestä, kun Jii polvistui eteeni Sveitsissä alppien katveessa tämän postauksen kuvien sanoinkuvaamattomissa maisemissa. Uskomattoman upea alkukesän päivä, jolloin sanoin tahdon elämäni rakkaudelle. Mutta palataanpas ajassa kuitenkin aimo harppaus vielä taaksepäin helmikuuhun 2011. Silloin oli Helsingissä kylmää, ankeaa ja pimeää, mutta meidän elämämme muuttui ikiajoiksi.
Niinpä me kaksi pillifarkkuista tennarihiihtäjää löysimme toisemme todella epätodennäköisestä paikasta. Kerta oli molemmille ensimmäinen kyseisessä bilemestassa eikä kumpikaan ole sen koommin paikkaan jalallaan astunut. Kohtaloko meidät molemmat sinne sitten järkyttävän kalliista pääsymaksusta huolimatta johdatti? Mene ja tiedä. Mutta sen minä ainakin tiedän, että eipä ole siitä baarireissusta tarvinut koskaan tuntea morkkista.
Huisia vappua kuomaset!
PS. Olethan nähnyt hääkuvaajamme meistä ottamat kihlakuvat? Jos et niin klik ja klik!
Asuin ystäväni kanssa kimppakämpässä Helsingissä. Kunnon sinkkuleidit, tiedättehän. Eräänä lauantaisena iltana kämppikseni oli juhlimassa oman kaverinsa valmistujaisia ja minä vietin iltaani toisaalla muiden ystävieni kanssa. Puolen yön paikkeilla liityin ystäväni seurueeseen, sillä olin itse yhden lasillisen jälkeen aika valmis lähtemään ja päätin yrittää houkutella vahvasti humaltuneen kämppikseni lähtemään kanssani samaa matka kotiin.
Tupsahdin tähän kyseiseen Helsingin keskustassa sijaitsevaan hienostobaariin ja huomasin olevani ulkoisesti kuin eri maailmasta repäisty pillifarkuissani kaikkien niiden tummien pukujen ja tyylikkäiden mekkojen joukossa. Eipä mennyt aikakaan, kun spottasin väenpaljoudesta saman henkisesti pukeutuneen, yhtä eksyksissä olevalta näyttävän tyypin. Tapojeni mukaisesti en tietysti ollut noteeravinaankaan heepoa, mutta jostain ihmeen syystä kaveri näki nuivan ilmeeni läpi ja uskalsi tulla juttusille. Jälkikäteen Jii on luonnollisesti väittänyt, että tämä oli hänen ensimmäinen kertansa koskaan ikinä lähestyä ketään naista baarissa. Yeah right.
Niinpä me kaksi pillifarkkuista tennarihiihtäjää löysimme toisemme todella epätodennäköisestä paikasta. Kerta oli molemmille ensimmäinen kyseisessä bilemestassa eikä kumpikaan ole sen koommin paikkaan jalallaan astunut. Kohtaloko meidät molemmat sinne sitten järkyttävän kalliista pääsymaksusta huolimatta johdatti? Mene ja tiedä. Mutta sen minä ainakin tiedän, että eipä ole siitä baarireissusta tarvinut koskaan tuntea morkkista.
Huisia vappua kuomaset!
PS. Olethan nähnyt hääkuvaajamme meistä ottamat kihlakuvat? Jos et niin klik ja klik!