Kaikki tiet vievät Ouluun

Kirjoituspaikka: Auto, Nelostie kohti pohjoista

Oulu. Oi Oulu! Minun lempikaupunkini päällä maan. Tänään me jälleen kohtaamme, sillä Volvon keula on kääntynyt kohti pohjoista. Huomenna pääsemme juhlimaan rakkaan ystäväni häitä, joten pidetään peukkuja että sää suosii eikä niskaan räsähdä jotain jäätävää räntäkuuroa. Luulin ensin ettei lumista talvimaisemaa saada kuin mielikuvituksen voimin, kunnes Inka pelasti päivän kertomalla, että Oulusa sattaa lunta! Onneksi on sontikka mukana.

Sateenvarjon lisäksi matkalaukustani löytyy äidin kanssa valkattu pikkumusta ja luonnollisesti kamera tykötarpeineen. Häissä on ihan virallinenkin kuvaaja, mutta mihinpäs sitä koira karvoistaan pääsisi ja kun morsiokin antoi luvan räpsiä kuvia niin paljon kuin sielu sietää. Voisin kuvitella, että hääkoristukset sun muut kiinnostavat teitäkin! Meikäläisestä ei muuten ole paljon muuta asustusta viime kuukausina blogissa näkynyt, kuin kauhtuneita shortseja ja virttyneitä reissu t-paitoja, joten ehkä rohkenen laittaa kuvan myös omasta juhlalookistani. Niin ja tietysti lupaan ehtiä jossain välissä kuvata itse Oulua!

Kuvassa on rakas edesmennyt koirani Oulun Nallikarissa.

Nyt minä keskityn tähyilemään mahdollisia puskista tielle hyökkiviä hirviä ja pitämään seuraa kuskille. Keskittykää te pitämään erinomaisen hauska viikonloppu!

Kohta nähdään Oulu!

EN // On my way to Oulu to celebrate my friends wedding! Have a great weekend fellas!  
#suomiretki

Minne matkaamme seuraavaksi?

Kohta kolme viikkoa aikaa kotiinpaluusta ja reissukuume polttelee sietämättömänä. Onneksi siihen on olemassa lääke ja niin kevään kuin kesänkin matkasuunnitelmat alkavat pikkuhiljaa muotoutua. Haaveita matkustelun suhteen olisi vaikka millaisia, mutta pakko pitää elämän realiteetit mielessä eli esimerkiksi se, että just nyt ei ole varaa millekään pidemmälle rypistykselle eikä liioin työntantajalta siihen irtoaisi edes lomaa. Ai miksi ei? No taisin juuri vedellä sen kolme kuukautta lonkkaa toisella puolella maapalloa.. Toisekseen rakkaita otuksia ei missään nimessä raski taas jättää kovinkaan pitkäksi aikaa perheenjäsenten nurkkiin pyörimään, joten alkuperäinen ajatus Trans Mongolian junamatkasta saa nyt jäädä odottamaan rahakkaampia aikoja. Tänä loppuvuonna keskitymme euroopan tutkimiseen!

Siperian pikajunan jälkeen meidän matkahaavelistalle kipusivat Islanti ja Huippuvuoret. Mutta kun menopaluulennot kesäiseen Islantiin alkavat nelosella ja päättyvät vitoseen ja nollaan per lärvi, on se meikäläisen mielestä pikkuisen liikaa. Selkeästi näiden kanssa pitäisi olla aikaisemmin hereillä, jotta onnistuisi bongaamaan jonkun huikean supertarjouksen. Huippuvuorille kyllä lentäisi Norskilla ihan edukkaasti, mutta siellä taas muut kustannukset opastettuine vaelluksineen nousisivat niin huimiksi (Norjan hintataso, tiedättehän...), että tämäkin haave päätettiin toistaiseksi haudata.

Nyt kun kolme kovaa suunnitelmaa on jo kuopattuna, mitä jäi haavepankkiin jäljelle? Sveitsi. Tottakai Sveitsi! Joka vuosi pitää käydä Sveitsissä, joten tällä hetkellä takataskusta löytyy toukokuinen vajaan viikon pyrähdys alppien katveeseen veljen perheen luokse.

Mutta jotain muutakin meillä oli mielessä eikä Nellan postaukset Bosniasta ainakaan yhtään helpottaneet kaipuutamme Balkanille. Joten kun Norski tyrkytti Prahan lentoja ihan naurettavan halvalla, päätimme miehen kanssa tarttua tilaisuuteen. Tiedän toki, ettei Praha ole Balkanilla, mutta otimmekin vain yhdensuuntaiset lennot heti kesäloman ensimmäiselle päivälle, joten kiskot vievät meikäläiset sitten Prahasta kohti etelää! Bosnia, Albania, Montenegro, Kroatia, Kosovo, Serbia ja mitä näitä nyt on. Kaikkiin ei missään nimessä ehditä käymään vaan suunnitelmissa olisi tällä hetkellä nimenomaan Bosnia ja Kroatia, mutta katsellaan sitten tien päältä tarkemmin mihin aika ja valuutta riittää.

Pakatkaas reppunne sillä kohta taas mennään! Hurraa!

PS. Millaisia reissusuunnitelmia teiltä löytyy? 
PPS. Huomenna karavaani kulkee kohti Ouluo!

******

IG Travel Thrusday on viikottainen kokoelma blogipostauksia. Tempauksen viralliset järjestäjät Suomessa ovat Kaukokaipuu, Running With Wild Horses sekä Destination Unknown. Lisää tempauksesta voit lukea täältä. Kaikki postauksen kuvat on otettu iPhone 4 - matkapuhelimella ja minut löydät Instagramista nimimerkillä @rimmanen.

EN // Travel plans for the summer are now more or less decided. First off to Switzerland and after that from Prague to Balkan! Oh, can not wait! These photos have been taken by iPhone 4 and the post is part of the Instagram Travel Thursday. You can read more about IGTT from here and you can find me from the Instagram by name @rimmanen.

Pöljän näköistä porukkaa

Kyllä sitä pitää ihmisellä olla tyhmän näköisiä koiria.

 Nämä kuvat on muuten otettu juuri pakasta vedetyllä M.Zuiko 25mm linssillä ja uudella Olympukselta testissä olevalla OM-D E-M1-järjestelmäkameralla. Pakko oli heti kotiin päästyäni kaivaa tänään hankittu objektiivi paketistaan ja räpsiä illan pilkkopimeydestä huolimatta muutamat testiotokset. Ja hyvinhän se piirtää! Oli sitten valoa tai ei. Joko uskallan arvata, että tästä taitaa tulla uusi suosikkilasini?

Nyt pitää jatkaa kuvien käsittelyä, jotta saan ensimmäiset asiakaskuvat maailmalle. Huikeata! Kerron myöhemmin tällä viikolla meidän tulevista matkasuunnitelmista, sillä onhan tässä jo kohta kolme viikkoa ehditty kotona pyöriä. Eipä mulla muuta! 

Huisia tiistai-iltaa kuomaset!

EN // Testing my new M.Zuiko lens which I bought today. I'm loving it!

Photos: 

Olympus OM-D E-M1

M. Zuiko 25mm f1.8

Viikonloppu linssin läpi

En muistanutkaan miten nopeasti nämä viikonloput tuppaavat arjen pyörteissä menemään! Siis äsken oli perjantai-ilta ja nyt käännytäänkin parin tunnin päästä takaisin maanantain puolelle. Ohhoh. Mutta ei siinä. Arki on yhä edelleen kivaa ja varovasti uskallan jopa ennustaa, että meikäläisen kovia kokenut vatsaparka voi nyt aavistuksen paremmin kuin vaikkapa viikko takaperin. Hurraa! Tekemistä on lähipäivinä riittänyt kivasti, mutta on me toki ehditty rötköttää sohvallakin trion kanssa kuunnellen, kuinka Jii ahkeroi ullakolla. Odotan jokseenkin malttamattomasti, että pääsen lähiviikkojen aikana vihdoinkin tarttumaan maalitelaan ja saadaan remppahommiin vauhtia! Eilen me sitten körötelimme Keski-Suomeen sukuun syntynyttä pienokaista ihastelemaan ja tänään kävin omien tallihommien lomassa kuvailemassa ystävääni ja hänen hevostansa. Tästä ratsukosta voisi kyllä moni ottaa mallia, sillä niin käsinkosketeltava on heidän välinen luottamuksensa. Itseasiassa Kaktun innoittamana päätin itsekin testata viime syksynä Hanurille kuolaimettomia suitsia ja se jos mikä oli paras kokeilu ikinä!

Muokkailin kaikki postauksen kuvat tällä kertaa mustavalkoisiksi, sillä jotenkin mielestäni ne näyttävät tällaisenaan kauniimmilta. Vaikka toisaalta paljaissa puissa, loskaisessa maassa ja harmaassa taivaassa on se oma viehätyksensä. 

 

 

Liikkuvan kohteen, kuten laukkaavan hevosen, kuvaamista pitäisi toden totta harjoitella enemmän, mutta kun tämän tytön mielenkiinto tuppaa olemaan enemmän maisemissa ja potreteissa niin minkäs teet. Ehkä tässä olisikin se seuraava steppi omalta mukavuusalueelta poistumista ajatellen. 

Joko siellä odotellaan innosta soikeina arkea ja maanantaita? 

Kivaa sunnuntai-iltaa tai siis mitä siitä on vielä jäljellä!

EN // We did a small trip to middle parts of Finland on Saturday to see the sweetest newborn. Today I took photos of my friend and her beautiful horse. What a great weekend it was!  

#suomiretki

Photos: 

Olympus OM-D E-M1

M. Zuiko 45mm f1.8

Tatuointi pääkaupunkiseudulla?

Hei ystävät! Tarvitsen apuanne. Voisitteko suositella minulle tatuointiputiikkia pääkaupunkiseudulta? Aikomuksissa ottaa suhteellisen pienikokoinen teksti-inkki mustalla, joten ilmeisen tarkkaa jälkeä tarvittaisiin. Värin pitäisi toki olla myös vegaanivarma, mutta sen voin aina itse varmistaa ennen tatuoinnin ottamista. Mutta ne suositukset mikäli sellaisia löytyy, please shoot this way! Asialla ei ole mikään kiire, joten pitkäkään jono ei meikäläistä haittaa. Ehdinpähän henkisesti vielä hetken valmistautua tulevaan koitokseen. Apua, sattuuko se?

Kuvassa Jiitä koristellaan Thaimaassa. Minun piti ottaa samassa paikassa mustetta omaankin ihoon, mutta se jo aika monta kertaa mainittu vatsatauti muutti suunnitelmia, joten jäi ottamatta. Harmi, koska kyseinen putiikki ja sen taiteilijat olisivat todellakin olleet jokaisen bahtin arvoisia.

Eilinen postaukseni herätti hurjan paljon keskustelua! Kiitos siitä! Vastaan teidän kommentteihinne heti tänään työpäivän ja superjännittävän Suomi-Ruotsi jääkiekkomatsin jälkeen. Haluan paneutua ajatuksiinne kunnolla ja eilen illalla en sitä harmikseni ehtinyt tekemään.

Huikeata viikon parasta päivää kuomat!

PS. Huomenna me lähdetään harrastamaan kotimaanmatkailua Keski-Suomeen. Jei.

EDIT: Tatskaaja löytynyt! Kiitos kaikille suosituksista!

EN // Just asking recommendations of tattoo shops here in Helsinki and wishing happy weekend to all!

Millainen matkailija olen?

Luin eilen uudesta Matkailulehti Mondosta kirjailija Ville-Juhani Sutisen haastattelua, jossa puhuttiin muunmuassa joutomaamatkailusta ja nähtävyyskeräilijöistä. Sen innoittamana aloin itsekin pohtia, millainen matkustaja minä olen. Olenko minä joutomaamatkailija, joka haluaa nähdä paikoista muutakin, kuin turisteja varten siloitellun pinnan? Haluanko päästä kiertämään tuntemattomampia paikkoja ja kokea paikallista arkea, vai onko minulle tärkeintä pojottaa (kuten alla olevassa kuvassa Eiffelin) nähtävyyksien juurella, jotta saan taas yhden sulan hattuun lisää? Keräilenkö vain konkreettisia paikkoja, jotka haluan nähdä ennen kuolemaani vai annanko näkemieni maailmankolkkien vaikuttaa minuun, jolloin voin kokemusteni pohjalta kehittää identiteettiäni? Maltanko pysähtyä kokemaan, enkä vain juokse nähtävyydestä toiseen?

Minun on ihan pakko yhtyä Ville-Juhanin mielipiteisiin, sillä vaikka minulta löytyykin pari kohdetta "must see-listaltani", haluan matkoilla ennemmin ammentaa pienistä asioista ja koittaa päästä edes hetkittäin osaksi paikallista tavallisuutta ja elämää. Kun lähdemme matkalle, emme välttämättä lähde lomalle sanan varsinaisessa merkityksessä. Me olemme molemmat todella huonoja vain maata pötköttelemään viikkotolkulla paikoillaan uima-altaan tai rannan katveessa, mutta ei se silti tarkoita sitä, että viettäisimme kaiken aikamme jokaikistä nähtävyyttä koluten. Se ei myöskään ole meidän juttumme, vaan yritämme ottaa rennosti, pysähtyä kahvikupposen äärelle katselemaan ihmisten arkiaskareita ja mahdollisuuksien mukaan pääsemään osaksi jotain konkreettista, kuten esimerkiksi edellisellä reissullamme vapaaehtoistyö Elephant Nature Parkissa.

Toisaalta tapani kokea vallitseva kulttuuri on valokuvauksen kautta. Joku ehkä kuvittelee sen olevan taakka, kun katselen ympäröivää maailmaa jatkuvasti linssin läpi, mutta minä en ajattele niin. Valokuvaaminen on itselleni niin suuri intohimo, että koen kutkuttelevana haasteena löytää niin tuntemattomista kuin hieman kuluneista ja kliseisistäkin kohteista uusia kulmia, joista voisin kuvieni välityksellä kertoa ehkäpä ihan uudenlaisen tarinan.

Olen myös Sutisen kanssa samaa mieltä siitä, että lentäminen matkoilla on aavistuksen liian nopea matkustusmuoto. Itsekin nautin siitä, että saa kulkea kiireettä maateitse junalla tai autolla, joten näitä kulkupelejä yritämmekin mahdollisuuksien mukaan suosia. Tällöin matkalle ikään kuin ehtii mukaan ja voi paremmin keskittyä käsillä olevaan hetkeen. Ihan samalla tasolla en Sutisen kanssa joutomaamatkailussa vielä ole, mutta toivon jonain päivänä saavuttavani saman kiireettömän kokemisen pisteen. Tärkeintä nimittäin hänen mukaansa on liike, ei päämäärä. Ja näinhän se justiinsa on.

Millainen matkailija sinä olet?

******

IG Travel Thrusday on viikottainen kokoelma blogipostauksia. Tempauksen viralliset järjestäjät Suomessa ovat Kaukokaipuu, Running With Wild Horses sekä Destination Unknown. Lisää tempauksesta voit lukea täältä. Kaikki postauksen kuvat on otettu iPhone 4 - matkapuhelimella ja minut löydät Instagramista nimimerkillä @rimmanen.

EN // I'm just wondering what kind of traveler am I. Am I a person who wants to just see places which I have read or seen photos of? Or do I want to travel to places that are maybe not that famous, but where I can really experience the life of local people? I think I'm more the second option or at least I would love to be one. Still learning though! These photos have been taken by iPhone 4 and the post is part of the Instagram Travel Thursday. You can read more about IGTT from here and you can find me from the Instagram by name @rimmanen.

Antishoppailijat Hong Kongissa

Kirjoituspaikka: Kotisohva, Espoo, Suomi

Hong Kong. Et ollut muuttunut kolmessa vuodessa meikäläisen silmin sitten tippaakaan. Tällä kertaa tosin pysyttelimme Thaimaasta alkunsa saaneen vatsataudin nujertamina Mong Kokissa sijaitsevan hotellimme lähettyvillä lipittäen nonstop Pocari Sweattiä, silä se tuntui olevan ainut asia mikä pysyi sisällä. Pääsimme silti ihan nokko haistelemaan metropolin kiireisiä tuulia, vaikkemme tällä kertaa keskustaan asti menneetkään. Kiinalainen uusi vuosi oli lopuillaan ja porukkaa tungeksi tuttuun tapaan aamusta iltaan joka puolella. Oli itse asiassa hyvin virkistävää rantautua näinkin "länsimaiseen" kaupunkiin puolentoista kuukauden Thaimaa / Myanmar-setin jälkeen, vaikka ei suurkaupungit meidän kummankaan mielestä se lempparijuttu olekaan.

Meidän hotellimme oli kerrassaan mainio. Huone oli ihan naurettavan kokoinen ja tämä ensimmäinen kuva on otettu ulko-ovelta käsin. Oviaukosta avautui puolentoista metrin mittainen kapea käytävä, jonka päässä oli ahdas kahden hengen sänky. Eli siis huoneeseessa ei tätä lyhyttä käytävää ja neliön kokoista vessaa lukuunottamatta ollut ollenkaan tyhjää lattia pinta-alaa! Kun laskimme rinkat käytävänpätkälle, ei ulko-ovi mahtunut enää ollenakan avautumaan. Päästiin siis kieltämättä kirjaimellisesti sisälle paikallisten ahtaasen asumiskulttuuriin. Onko tuo ihme että kämpät on pieniä, kun reilun tuhannen neliökilometrin alueella asuu yli seitsemän miljoonaa ihmistä. Ihan näin vertauskuvallisesti; kainuulaisen synnyinpaikkakuntani pinta-ala on viisi kertaa suurempi ja asukkaita sieltä löytyy alle 10 000 kappaletta..

Hong Kongissa puitteet shoppailulle olisivat olleet erinomaiset, mutta mitäs me rahaa turkuuksiin haaskaamaan, kun kaikki jäljelle jääneet roposet voi tunkea säästöpossuun seuraavaa reissua varten (sentissä on miljoonan alku). Sen verran me kuitenkin saimme itsestämme irti ostosrintamalla, että hankimme molemmille uudet Converset. Omat tennarini olin joutunut Myanmarissa heivaamaan roskikseen, kun molempien pohjien läpi alkoi paistaa meikäläisen aika-kauan-aikaa-sitten-pedikyyrin-nähneet-varpaat ja päättelin, ettei släpärit jalassa ole viisasta suunnistaa takaisin pohjolaan. Toinen ostos oli tuo päällä oleva Roxyn flanelipaita, joka löytyi alle parinkympin hinnalla jostain supermega-alesta. Nuo conssit ei muuten todellakaan enää ole hohtavan valkoiset. Kiitos ystävämme loskan.

Kuten näistä kuvista näkyy, tuota Pocari Sweatin hikimehua juotiin ihan oikeasti pullotolkulla! En tosin tiedä miksi siitä piti nuinkin monta kuvaa ottaa todistusaineistoiksi. Ilmeisesti ei tokkuraisessa päässä riittänyt virtaa kovinkaan haastavaan aivotoimintaan. Vähän harmittaa, että kuvasaalis Honkkarista jäi näin laihaksi, mutta ei siinä olotilassa kiinnostanut lähteä haahuilemaan kovin kauas hotellin vessasta. Kotimatka meni sekaisesta pakista huolimatta onneksi ihan rattoisasti, kun katselin kaiken maailman hömppäleffoja ja lopulta itkin väsyneet silmät päästäni Blackfishiä tuijotellessa. 

Nyt jatkan trion kanssa Mondon lukemista ja reissuhaaveilua! 

PS. Nella haastoi tänään meidät kaikki suomiretkeilemään armaassa kotimaassamme oikein urakalla! Kuka on mukana? No minä ainakin! Ensi viikolla karavaani starttaa kohti pohjoisen pääkaupunkia OULUA. #suomiretki

EN // Two days in Mong Kok Hong Kong. Our hotel room was the smallest ever, but sheets were clean and we were just happy that we had a working toilet because of our stomach flu. We don't like shopping that much, but this time we managed to buy new pair of Converse sneakers for both of us. If you ever feel bad with your stomach or have a hangover in Hong Kong, I really recommend you to drink Pocari Sweat, which bottle you can see almost in every photo. It really helped!