2013/09/30

Lihaton lokakuu by Docventures

"On myönnettävä, että suomalaisten lihanmässytys on lähtenyt lapasesta: fläskiä hammitaan enemmän kuin koskaan. Vähemmälläkin pärjää ja on pärjätty. Terveydelliset haitat ovat myös merkittäviä: esimerkiksi syöpäjärjestöjen mukaan terveellinen määrä olisi korkeintaan 300 grammaa lihaa viikossa, kun suomalaiset kiskovat 200 grammaa päivässä! Me syömme lihaa, joka on tuotettu eläimiä, ihmisiä ja luontoa halvekusen. Jotain on tehtävä."

Näin haastavat Docventuresin tehokaksikko Riku ja Tunna Facebookiin luomassaan Lihaton Lokakuu tapahtumassa. Kyseinen haaste sai alkunsa, kun Docventuresin studiovieras Leo Stranius haastoi makkaransyöjä Riku Rantalan kuukauden lihattomaan ruokavalioon, johon mies hätäpäissään lupautui. Tähän samaiseen haasteeseen aion tarttua myös itse. Jotta tästä ei kasvissyöjälle tulisi liian helppoa, jätän lokakuun ajaksi myös kaikki muut eläinperäiset tuotteet pois ruokavaliostani. Eli siis ne juustot, croissantit ja maitosuklaan ym. ruuat, jotka sisältävät maitoa tai kananmunia.

Kuva

"Suomalainen pisteli poskeensa viime vuonna keskimäärin 78 kiloa lihaa. Sen tuotantoon käytetetään 550 000 litraa vettä. Kuukauden lihattomalla säästyy siten 6,5 kiloa lihaa ja 45 500 litraa vettä. Eikö olisi hienoa kasvattaa yhdessä tuo luku ihan älyttömän suureksi?"

Kyllä olisi!

Tulen blogissani kertomaan lokakuun ajan omia vinkkejäni kasvisruokavalioon liittyen, joten vertaistukea on myös täältä suunnalta saatavilla. Ensimmäinen maidoton aamiais/välipalaohje tulikin postailtua jo viime viikolla. Toivottavasti teistäkin moni on mukana! Tehokaksikko nimittäin muistuttaa, että jo yksi lihaton päivä viikossa lokakuun aikana on hyvä alku. Olen tismalleen samaa mieltä, joten rohkeasti vain kokeilemaan kasvisruokia. Itse haasteeseen pääset liittymään täällä.

Kivaa ja lihatonta viikkoa ystävät!

PS. Jos mieltäsi kaivelee vielä perustelut miksi Lihaton Lokakuu, niin lukaisepas täältä.

EN // I've been some sort of vegetarian for 16 years. Now I'm planning to give up all the animal products for October and be a vegan to support this "Meatless October" event.


2013/09/24

Luottoaamiaisen päivitys - chia pudding

Vaikken asiaa ole pitkään aikaan tullut täällä blogissa toitotettuakaan, niin muistatte varmaan, että urheilu on meikäläisen sydäntä hyvin lähellä ja suorastaan rakastan syödä hyvää sekä kevyttä oloa tuottavia terveellisiä ruokia. Toki herkuteltuakin tulee viikottain, mutta mielestäni ruokavalioni on kokonaisuudessaan aika hyvässä balanssissa, jonka kulmakivinä ovat runsas aamiainen, korkeintaan kolmen tunnin ruokailuvälit, erilaiset välipalat, riittävä proteiini, pehmeät kuidut sekä laadukkaat kasvisrasvat ja tietty myös ne itse kasvikset.

Luottoaamiaiseni on ollut jo vuosia kaurapuuro erilaisilla variaatioilla. Ennen joukkoon sujahti reilusti raejuustoa ja loraus vadelmia, mutta nyt kun olen karsinut maitotuotteita ruokavaliostani pois, ovat tilalle tulleet muut erinomaiset proteiininlähteet. Ajattelinkin hieman kertoa, millaisella kuorrutuksella kaurapuuroaamiainen nykyään maistuu ja kuinka olen laajentanut suhteellisen kapeaa aamiaiskulttuuriani uusilla tuttavuuksilla! Näistä yksi maukkaimmista on ehdottomasti chia pudding tai siis kotoisammalla kielellä chia-vanukas erilaisissa muodoissaan.


Onko Chia-siemenet teille tuttuja? Jos ei, niin tiivistettynä kerrottakoon, että Maya-intiaanit ovat käyttäneet Chiaa jo ammoisista ajoista lähtien ruokavaliossaan ja Chia tarkoittaakin Mayojen kielellä Voimaa. Nimen se on saanut jo muinoin siitä, että se antoi kestävää energiaa kaikille sitä käyttäville, aina taistelijoista tutkimusmatkailijoihin. Chia sisältää runsaasti hyvin pehmeää kuitua joka suorastaan hellii vatsaa. Siemenistä saa myös reilusti mm. kalsiumia ja magnesiumia ja chiassa on enemmän Omega3-rasvahappoja kuin missään muussa ruuassa! Huikeaa sanon minä. Lisäksi chia-siementen runsas proteiinisisältö on hyvin hyvin laadukasta. 

Joko ymmärrätte miksi tämän esipuheen jälkeen oli helppo hylätä raejuusto ja siirtyä kohti uusia tuulia?



Chia-vanukkaan teko on hyvin yksinkertaista. Tarvitset vain chia-siemeniä (niitä saa esimerkiksi Ruohonjuuresta taikka Puhdistamosta), mantelimaitoa, makeuttajaksi aitoa vaniljaa, luomuhunajaa taikka ripauksen vaniljasokeria, erilaisia marjoja, pähkinöitä, mysliä, hedelmiä tai mitä nyt ikinä keksitkään. Jos haluat suklaisen version, sekoita mukaan esimerkiksi kaakaojauhetta. Reseptejä sekä variaatioita on varmasti niin monta kuin on tekijääkin!

Oheisen ohjeen bongasin täältä ja tein siitä viikonloppuna tällaisen version.

Chia-vanukas (1-2 annosta)

- 4 rkl chia-siemeniä
- 3,5 dl mantelimaitoa
- luomumysliä ja pensasmustikoita
- 1/2 tl aitoa vaniljaa

Sekoita chia-siemenet ja mantelimaito sekaisin kulhossa. Anna seistä 5-10 minuuttia. Sekoita siemenet ja maito uudelleen hyvin ja jätä jääkaappiin vähintään tunniksi tai mielellään yön yli. Ota vanukas aamulla jääkaapista ja asettele tarjoiluastiaan kerroksittain marjojen, hedelmien ja haluamasi täytteiden kanssa. Nauti heti.
Ai että. Niin hyvää ja kertakaikkisen ravitsevaa!

Niinä kiireisinpinä aamuina kun yhä edelleen tartun kaurapuurolautaseen, sujahtaa puuron lisukkeeksi pakkasesta kotimaisia marjoja, pari lusikallista Puhdistamolta blogiyhteistyön myötä saatua riisiproteiinia, kookosöljyä ja nuita edellä mainittuja chia-siemeniä turvotettuna vedellä taikka mantelimaidolla. Chia-siemenistä muodostuva hyytelö tekee puuronkin rakenteesta jotenkin vielä maistuvamman ja kookosöljy antaa siihen juuri sopivasti makeutta.

En tajua miten vasta nyt olen löytänyt tämän superfoodin lautaselleni. Parempi tietty myöhään kuin ei milloinkaan! Teenkin nykyään ilmatiiviisti suljettavaan purnukkaan valmiiksi chia-hyytelöä jääkaappiin, jossa se säilyy hyvin muutaman päivän ajan. Näin sitä on sieltä helppo ammentaa suoraan aamupuuroon vaikka joka päivä. Siemenet turpoavat ihan älyttömästi, joten jos laitan yhden osan siemeniä, voin laittaa 9 kertaa enemmän vettä. Tämä sörsseli vanukkaan tapaan yöksi jääkaappiin tekeytymään ja aamulla hyytelö on valmis nautittavaksi.

Huomaatte varmaan ylitsepursuavan innostukseni näihin voima-siemeniin, joten kokeilkaahan tekin! Me ollaan ainakin miehen kanssa hurahdettu ihan täysillä ja jopa J on vaihtanut ainaisen maitorahkansa ainakin osittain chia-siemeniin. Enpä olisi uskonut sitä päivää koskaan näkeväni! Hehee.


Millainen on muuten sinun suosikki aamupalasi?

Energistä päivää nuppuset!

PS. Kollega käski laskea ja minähän laskin. 1 kk 3 vko ja 2 päivää meidän henkilökohtaiseen maailman valloitukseen. En kestää!

EN // My new breakfast favorite! Chia pudding. Mmm.



2013/09/23

Meidän häät: Valmistautuminen

Kello pärähti soimaan hääaamuna klo 6.45. Ystäväni Saija oli tulossa tekemään minulle hääkampausta varttia myöhemmin, joten pikaisen suihkun jälkeen olin valmis kammattavaksi. Puin päälleni legginsit sekä sulhasen farkkupaidan, sillä olin lukenut jostain jenkkiläisestä häähömppäblogista, että hääpäivään tuo onnea se, että käyttää tulevalta aviomieheltä tuoksuvaa puseroa ennen h-hetkeä. Yeah right. Taikauskoa taikka ei, niin tuo paita oli napituksensa ansiosta hyvä valinta, sillä sen sai sitten ennen mekon pukemista näppärästi pois pilaamatta meikkiä taikka kampausta.

Vietimme häitä edeltävän yön kaasojen kanssa Espoossa kotosalla, miehen ollessa bestmaniensa kera hotellissa Helsingissä. Ihanat kaasot huolehtivat koko aamun tarpeistani esimerkillisesti ja tekivät aamupalaa, juottivat vettä ja välillä sopivasti kuohuvaa. Ilmapiiri oli tosi rento, eikä meillä ollut kiirettä mihinkään. Kun kampauksen pohja oli saatu valmiiksi (tulisimme viimeistelemään sen vasta ennen vihkimistä, sillä meillä olisi vielä ennen kirkkoon marssimista juhlatilan koristelut edessä) tulikin valokuvaajamme Tuomas paikalle suurinpiirtein samalla ovenavauksella häämeikistä huolehtivan ystäväni kanssa.

Kaikki kuvat: Tuomas Mikkonen


Kaasojen kampaukset teki eräs blogimaailmastakin tuttu ystäväni ja kauniithan niistä tulikin! Kaikissa oli samanlaista lettihenkeä, vaikka jokaisen kampaus oli himpun verran oman näköisensä. Meikkauksesta tytöt huolehtivat itse toisiaan auttaen. Mieletöntä tiimihenkeä siis!


Meikkauksen ja kampausten jälkeen suunnistimme kohti Kauppatoria, missä tapasimme muutaman ystävän sekä vanhempani. Tällä kokoonpanolla jatkoimme matkaa kohti Pirunkirkon juhlasalia, jossa meillä olisi muutama tunti aikaa hoitaa kaikki koristelut kuntoon. Pojat olivat käyneet jo aamulla päästämässä pitopalvelun sisään sekä siirtelemässä pöydät oikeille paikoille. Tässä postauksessa olenkin jo esitellyt millaisen lookin juhlatila yllensä hääpäiväksemme sai.

Kun koristelut olivat valmiit, lähenteli kello kolmea. Vihkimiseen oli vielä tunteroinen aikaa, joten aloimme kaasojen ja muiden mukana olleiden läheisten kanssa pikkuhiljaa pukemaan juhlavaatteita yllemme.


Yllä näkyvät upeat rannekukat, sekä äidin ja anopin päässä olleet kantajiensa näköiset hatukkeet, olivat Aino HandMaden käsialaa ja ne tehtiin häitämme varten mittatilauksena. Niistä tuli kyllä just eikä melkein sellaiset, kuin halusimmekin!

Suoraan yläpuolella taas keikkuu minun jatkomekkoni. Tämäpä ei olekaan ihan mikä tahansa mekko, vaan äitini vihkipuku suoraan 70-luvun puolivälistä. Mekon helmaan oli ajanhammas purrut sen verran pahasti, että jouduimme lyhentämään sitä aikamoisesti ja samalla poistimme myös kyseisen aikakauden henkeen kuuluneet trumpettihiat. Näin kaapissa vuosikymmeniä ollut mekkovanhus sai uuden elämän ja minä suuren kunnian pukea rakkaan äitini kauniin vihkimekon yönmyöhäisinä tunteina ylleni.

Hääkenkien etsintään en muuten käyttänyt hetkeäkään, sillä sain pari vuotta sitten nämä ihan oman näköiseni valkoiset vintage-korkkarit kaasoltani Lauralta. Laura oli ostanut klopottimet kirpputorilta, mutta todennut lopulta itselleen epäsopiviksi. Niinpä kengät kulkeutuivat mutkan kautta minulle. Tällöin minulla ei tosin ollut hajuakaan, että juuri nämä kengät jalassani tulisin sanomaan tahdon elämäni miehelle. Huikeeta!
 

Kun saimme itsemme puettua, lähdimme uhmaamaan yltyvää vesisadetta ja marssimaan parin sadan metrin matkan kohti kirkkoa. Kirkon alapuolella olevassa seurakuntatilassa pääsimme viimeistelmään minun kampaukseni sekä meikin. Hiuksiin pujoteltiin harsokukkia antamaan vähän ilmettä ja voi että kampauksesta tuli aivan täydellinen meikistä puhumattakaan!

Ilmankosteus tosin aihetti meille melkoista päänvaivaa, sillä hiukset eivät meinanneet millään pysyä kiharoilla. Myöhemmin illalla Saija laittoikin hiukseni rennosti kiinni, sillä aivan järkyttävässä tuulessa meren rannalla otettujen potrettien jälkeen ei kiharoista ollut enää tietoakaan. Mutta sainpahan siis hääpäivälle kaksi erilaista kampausta, että sikäli ei kyllä haitannut tuuli taikka kostea sää yhtään! Kaiken lisäksi vettä ei tullut vihkimisen jälkeen enää kyseisenä päivänä pisaraakaan.


Koko aamu ja päivä sujuivat tosi lepposaisti, eikä kenelläkään tuntunut olevan sen isompaa stressiä mistään. Tästä on kyllä pakko antaa jälleen kerran nöyrät kiitokset kaikille rakkaille apuna olleille ystäville ja perheenjäsenille. Ilman heidän korvaamatonta panostaan olisimme olleet täysin pulassa.

Häistä on nyt kulunut hieman yli kuukausi, mutta tuntuu että niistä olisi jo iäisyys. Kuitenkin kaikki pienetkin yksityiskohdat muistaa yhä edelleen hyvin tarkasti, mikä on ihanaa. Taatusti niin nämä kuvat, kuin päivän aikana kuvatut videotkin auttavat muistamaan elämämme yhden onnellisimmista päivistä ikuisesti.

Ihanaa uutta viikkoa murut!

Kuvat: Tuomas Mikkonen
Hiukset: Saija / Double5
Meikki: Make up by Riina
Häämekko: Pukuni
Iltamekko: Morsiamen äidin vihkimekko
Kaasojen rannekukat sekä äitien hatukkeet: AinoHandMade

EN // Getting ready on our wedding day.


2013/09/19

Meidän häät: Musiikit

Valkkasimme häissä esitettävän musiikin oikeastaan ihan täysin fiilispohjalta. Emme edes hirveästi miettineet, onko joku biisi ns. sovelias hääjuhlaan, vaan valitsimme ne, jotka molempien mielestä sopivat juuri meidän häihimme parhaiten. Sisääntulomarssina kirkossa soi kanttorina toimivan serkkuni tulkitsemana Snow Patrolin Chasing Cars, joka on ollut minun ja mieheni biisi siitä asti, kun ensi kertaa tapasimme. Voin kertoa, että kun tämä kyseinen laulu tärähti Suomenlinnan kirkon uruista soimaan, poukkoillen tajuntaani pitkin pienen kirkon kivisiä seiniä, niin kyyneleiltä ei oikein voinut välttyä. Ja kyllähän se jännitti! Mutta kaikki meni upeasti ja en edes kompastunut mekkoni helmaan.

Vihki- ja sormusvalojen jälkeen oli aika rakkaan kaasoni Lauran astua estraadille. Hän lauloi niin heleästi Stellan Häävalssin, että jopa tuore aviomies itki. Laulua säesti hyvä ystävämme kitarallaan. Taisi siellä aika moni muukin kuin vain hääpari vierittää niitä liikutuksen suolaisia vesiä kyynelkanavistaan.

Kaikki kuvat: Tuomas Mikkonen


Ulosmarssina kirkon uruista soi meidän molempien ehdottoman suosikkielokuvan, Taru Sormusten Herrasta, yksi tunnusmusiikeista; Concerning Hobbits. Eihän kyseistä sävelmää kuunnellessa voi tehdä mitään muuta, kuin hymyillä typerää onnenhymyä! No ehkä siihen onnentunteeseen vaikutti myös joku toinenkin seikka..


Ruokailujen ja kakun leikkauksen jälkeen oli aika meidän häätanssimme. Sen esittivät meille duettona veljeni sekä jo kirkossa kauniisti esiintynyt Laura, samaisen ystävän ollessa jälleen kitaranvarressa. Ja kerrassaan upeasti soi Tehosekoittimen alkuperäisbiisi ja Laura Närhen myöhemmin tunnetuksi tekemä Hetken tie on kevyt. Veljeni oli uudelleensanoittanut biisistä pari kohtaa ja kun laulussa alunperin laulettiin pikkusiskosta, kertoikin laulu häissämme Kainuun tytöstä.



Mutta eiväthän ne musiikkiesitykset vielä siihen loppuneet! Veljelläni oli vielä pari ässää hiassa ja illan päälle hän vetäisi jälleen saman ystävän kitaran säestyksellä niin Popedan Tahdotko mut tosiaan kuin Leevi and the Leevingsin Pohjois-Karjalaan. Jälkimmäinen biisi oli jälleen kerran sanoitettu aavistuksen uusiksi ja Pohjois-Karjalan tilalta matkattiinkin Ylä-Kainuuseen. Siitäkös se riemu repesi ja koko Ylä-Kainuun edustus todellakin kirjaimellisesti rokkasi!



Hääbändiähän meillä ei ollut ollenkaan, mutta eipä sitä kukaan edes kaivannut, kun nämä musiikillisesti niin lahjakkaat ystävät ja läheiset hoitivat homman enemmän kuin täydellisesti. Niin ja kyllähän meillä taisi olla käytössämme, ainakin meidän mielestämme, Suomen paras DJ.

Kiitos vielä DJ:mme Tuomas sekä Ääni&Viihde! Ihan huikeaa settiä! Ei voi muuta kuin kiitellä, kehua ja suositella muillekin. Lähetin DJ Tuomakselle ennen hääpäivää valmiit biisilistat ja kaikki mahdolliset toivebiisit JVG:n ja Ruudolfin Töttörööstä Janne Hurmeen Kirjeeseen kuultiin ja todellakin bailattiin our assess off. Vai näyttääkö teistäkin siltä, että hauskaa oli? ;)


Siinä olikin kooste meidän häidemme musiikkiesityksistä. Vielä olisi hääpostauksista tulossa ainakin valmistautuminen, potretit sekä Trash The Dress-kuvat ja ehkä myös joku tuoreen vaimon vinkkilista morsiamille. Loput hääpäivän hetket taitavat jäädä ihan sinne omiin ja paikalla olleiden läheisten muistoihin, sillä itselleni vihkimiset, puheet sun muut olivat sen verran henkilökohtaisia ja suuria tunteita herättäviä, etten niitä täällä blogissa sen tarkemmin halua eritellä. Kuviahan te joka tapauksessa koko päivän kulusta olette nähneet niin minun ensimmäisessä kunnon hääpäiväpostauksessani, kuin kuvaajamme Tuomaksen blogissa. Ymmärrätte varmasti, miksi tällaisen linjauksen päätin tehdä.

Riemuisaa torstaita toverit!

PS. Nähdäänkö viikonloppuna Habitaressa? Tämä täti olisi vihdoinkin ensimmäistä kertaa osallistumassa! Jei.

EN // Two of my friends and my brother were performing at our wedding. They were amazing!


2013/09/17

Meidän häät: Kun Nasu morsiamen ryösti - wedding flash mob

Meidän häissä oli tasan kaksi ohjelmanumeroa morsiuskimpun sekä sukkanauhan heiton lisäksi; hääbingo ja morsiamen ryöstö. Tosin sukkanauhaa ei loppupeleissä edes heitetty, koska en raskinut luopua siitä, joten mies heitti sen sijaan saunavitsan. Lisähoukuttimena koivukimpun nappaajalle oli pieni kossupullo. Enpä muuten ole koskaan nähnyt niin motivoituneita poikamiehiä...

Usein morsiamen ryöstö tarkoittaa sitä, että sulhanen joutuu tekemään jotakin ihan über-noloa saadakseen siippansa takaisin. Meidän häät ei poikenneet tästä kaavasta oikeastaan millään tavalla. Tai no ehkä vähäsen kuitenkin, sillä J sai ihan itse päättää jo ennen hääpäivää, kuinka tämä itsensä nolaaminen tulee tapahtumaan. Ensin kaavailtiin täysin laulutaidottomalle miehelle esitettäväksi serenaadia, seuraavaksi runoa, mutta lopulta herra itse päätyi siihen, että hän haluaa esittää tanssin. Jaa, minkähänlaista tanssia olit ajatellut, sulle kun rakkaani ei tuota rytmitajua ole luotu senkään vertaa, kuin laulutaitoja? Tiedustelin kysymysmerkki pääni päällä keikkuen. No sellaista siistiä, johon sitten muut voi liittyä mukaan! Totesi mies innoissaan.

Eihän siinä sitten muu auttanut, kuin alkaa miettiä koreografiaa ja mahdollista musiikkia. Tanssiliikkeiden piti olla mahdollisimman simppeleitä, sillä tanssiin tulisi osallistumaan aika monta henkilöä ja aikaa yhteisiin treeneihin tuskin saataisiin järjestymään yhtä kertaa enempää, kun osa tanssijoista asusti toisella paikkakunnalla. Ja niinhän siinä kävikin, että koko porukalla päästiin esitys vetäisemään läpi vasta häiden aattona ja silloinkin Nasu puuttui remmistä. Mutta upeastihan se homma lopulta hoitui, joten ei voi muuta kuin taas kerran kiitellä miten huikealla panoksella kaikki heittäytyivät tanssiin mukaan, oli ne muuvit nyt sitten ihan prikulleen hallussa taikka ei! Ei se kattokaas ole ihan niin justiinsa näissä piireissä.

Kaikki kuvat: Tuomas Mikkonen


Kun Lauran Lauri oli häävalssien jälkeen napannut meikäläisen kantoon palomiesotteella, ilmoitettiin sulhaselle, että hänen täytyy esittää juhlakansalle jonkin sortin tanssispektaakkeli saadakseen vaimonsa takaisin. Vieraathan ei luonnollisestikaan tienneet, että tätä "spektaakkelia" oli mies saanut harjoitella etukäteen kesän hämärinä iltoina, saatika sitä, että hän ei tulisi esittämään sitä yksin. Noh, musiikki lähti soimaan ja mies pyöriskeli siinä muka hetken hämillään yhden kaasoista huutaessa taustalta "ei se osaa tanssia!". Kunnes sitten koreografia lähti sovitusta kohdasta liikkeelle.


Ekan kierroksen tanssittuaan yleisön hämmästykseksi kaasot hyppäsivät tanssiin mukaan! Ja näin sama miehen jo kertaalleen esittämä koreografia pyörähti uudelleen alusta käyntiin.


Seuraavalla kierroksella mukaan tulivat bestmanit. Ja neljännellä kierroksella messiin hyppäsi muutama ystävä.


Ja lopulta viidennen kierroksen koittaessa myös Nasu ja morsio!


 Haha, vieläkin naurattaa, kun tätä oli niin siistiä miettiä, harjoitella ja lopulta esittää! Ja ai että mitä suosionosoituksia ja hurraa huutoja mies sekä koko porukka saikaan osakseen! Kyllä kannatti nähdä hieman vaivaa tämän eteen. Oli huikeaa yllättää juhlavieraat ja saatiinkin sitten loppuilta kuulla kiitosta moisesta vedosta.

Vaikka nämä Tuomaksen ottamat tilannekuvat ihan huikeita jälleen kerran ovatkin, niin kyllä tästä esityksestä taitaa vielä astetta paremmin päästä jyvälle katsomalla alla oleva isäni kuvaama video. Olkaapas hyvät!



Huisia tiistaita kuomat!

PS. Muistakaahan tänään tsekata Yleltä klo 19.30 alkava Blogistanian jakso, jossa päätähtenä on Palomiehen morsian Laura, mutta saattaa siellä vilahtaa joku toinenkin tuttu kasvo.

EN // My husband wanted to do a flash mob dance at our wedding, so we did it with our bridesmaids, bestmans and few friends! And it was a total success.