Keittiön pöytä by isi + Hay Loop

Kyllä on kuulkaatte iso onni, kun tätä tyttöä on siunattu isällä, joka on käsistään ehkä maailman taitavin. Isä on nikkaroinut meille mm. ullakon portaat, tv-tason, vuollut omin kätösin haaveilemiani puunaulakoita sekä nyt viimeisimpänä tuunannut meille keittiönpöytälevyn. Ja kyllä siitä tulikin korea!

Pöydänjalat ovat valkoiset Hay Loop-pukkijalat ja itse pöytälevy Puukeskuksesta ostettua vaneria. Joskus aikoja sitten haaveilin näiden Loop-jalkojen asentamisesta työpöydän alle, mutta mieli muuttui jossakin vaiheessa matkaa ja niinpä Loopit päätyivät kyökin puolelle. Vaneri ei itsessään ilman mitään pintakäsittelyä ole kovin kestävä vaihtoehto keittiönpöydäksi, sillä pinta on todella huokoinen. Niinpä tilasimme samaisesta Puukeskuksesta pari milliä paksua Formican IKI laminaattia valkoisena ja ei muuta kuin liimaushommiin!

Isä levitti pensselillä vanerin päälle paksun kerroksen kontaktiliimaa, jonka jälkeen kutakuinkin oikean kokoiseksi sahailtu laminaatti liimattiin varovasti vaneriin ja juntattiin kiinni liimapuristimin. Kun enimmät liimahuurut olivat hälvenneet, isä otti puuhöylän käyttöön ja veteli kuin juustohöylällä konsanaan vanerin reunojen yli menevät laminaatit hus pois. Ja tadaa! Meidän uusi ja sata kertaa entistä ehompi ruokapöytämme oli valmis.

Seuraavaksi pitäisikin sitten päättä mitä noille kuluneille pinnatuoleille tehtäisiin. Ne suorastaan huutavat hiomapaperia ja maalipensseliä puoleensa. Mutta minkähän väristä sutia niille näyttäisi? Suunnittelin alustavasti valkoista (ylläri) sekä vaaleita harmaan ja persikan sävyjä. Vähän niinkuin meidän hääteemalla. Hmm.

Huikeeta viikonloppua kamut!

Me lähdetään tänään J:n kanssa Hanurin muuttohommiin. Laidunkausi on ohi ja Hoo palaa takaisin talvitallille.

EN // My father made us this new kitchen table. Isn't it gorgeous! Table legs are from HAY though.

Toivepostaus - Onnenkyyneleiden printit

Vieläkö muistat nenäliinataskut, joita ompelin häävieraitamme varten? Kerroin niistä tarkemmin Nämä ovat vain onnenkyyneleitä varten-postauksessa kesäkuussa. Ilmeisesti muitakin DIY-morsioita on liikenteessä, sillä moni on kysellyt näiden voipaperipussukoissa olevien lappusten perään. Ajattelinkin siis lukijoiden toiveesta ensinnäkin lyhyesti kertoa, kuinka tällaisten luominen onnistuu Photoshopilla ja vielä parempi, jakaa nämä lappuset muutamassa eri värissä teidän käyttöönne! 

Nyt kaikki siis voipaperin sekä nessujen ostoon ja koneet surraamaa!

Kaikessa yksinkertaisuudessaan työstin nämä Photarilla siten, että loin ihan aluksi uuden layerin siinä koossa, jossa halusin lappujen fyysisesti olevan. Sitten muutin layerin pohjan väriksi harmaan ja aloin lisätä layeri layerilta tämän pohjan päälle uusia kerroksia tekstiä tai muotoja (esim. viirit on tehty kolmioista ja alaosan raidoitus suorakulmioista). Free transform tool oli aika tärkeässä osassa, jotta nuo alaosan palikat sai kaltevaan muotoon, sekä muotoiltua lippuviirin halutun kaltaiseksi. Jos Photoshopin käyttö on entuudestaan tuttua, niin tämä onnistuu kyllä naurettavan helposti! 

Ja niille joille kyseisen ohjelman käyttö ei ole peruskauraa tai ei vain jaksa alkaa näperrellä, niin tässäpäs näitä lappusia valmiiksi printattavassa muodossa. Olkaapas hyvät! Toivottavasti näistä olisi jollekin iloa! Ainakin meidän häissä vieraat tykkäsivät näistä hirmuisesti ja kovin moni ei tainnut raskia edes avata koko pakettia, vaan se matkusti kotiin muistoksi (:

Vihkisormus ja elämäni ensimmäiset timangit

Timantit on ikuisia laulaa Tiihosen Jare ja eräs toinen aavistuksen kuuluisampi naishenkilö taisi kerran mainita, että ne ovat myös tytön parhaita kavereita. Itsehän en tosiaankaan osaa käyttää minkään sortin koruja, joten en ehkä vielä uskalla allekirjoittaa bestissuhdetta vihkisormukseeni. Vaikka pakko kai se on myöntää, että kyllä tuo rinkula on just eikä melkein kuin minulle tehty. Ja niinhän se itseasiassa onkin. 

Sormukseni suunnitteli omien toiveideni pohjalta AU3 Kultaseppien Jussi Louessalmi. Jussi saa kyllä meikäläiseltä jo pelkästään tämän taidonnäytteen perusteella kymmenen pistettä ja papukaijamerkin! Halusin kevyttä, simppeliä, siroa, kaunista mutta kuitenkin aavistuksen erilaista ja näyttävääkin sormusta ja omasta mielestäni tämä valkohopeinen rinkula seitsemällä timantilla on juuri tätä kaikkea. Oma toivesormuksenihan näytti tältä, mutta Jussi ammattilaisena totesi, ettei timanttien kiinnitys kyseisellä tekniikalla tulisi olemaan kovinkaan kestävä. Varsinkaan kun sormusta käyttää tällainen huoleton touhottaja, joten istutuksen mallia muutettiin aavistuksen erilaiseksi, kuten alapuolelta näätte.

Anteeksi tällaiset ö-luokan kuvat, mutta kun en satu omistamaan makrolinssiä (pssst hyvä lahjaidea) niin ei päästy kameran kanssa kovin lähelle itse sormusta. No, ehkä te kuitenkin pystytte näiden räpsyjen perusteella arvioimaan, sopiiko sormus kantajansa tyyliin vaiko ei.

Oman mielipiteeni te jo tiedättekin ♥

Kivaa keskiviikkoa murmelit!

EN // My custom made wedding ring.

Vinkkejä kuvien käsittelyyn - Photoshop ja actionit

Minulta kysytään jatkuvasti sähköpostitse tai kommenttien kautta, kuinka käsittelen blogini sivuilla keikkuvia kuvia. Sen sijaan, että vastailisin jatkossa teille kaikille ihanille kysyjille asiasta yksitellen, päätinkin kirjoittaa hääkuviamme odotellessa postauksen (Tuomas, ei mitään kiirettä :D). Toivottavasti tästä olisi siis hyötyä muillekin valokuvaamisesta kiinnostuneille tai jopa niille vähemmän kiinnostuneille!

Asiaan siis. Useimmiten en käsittele kuviani muuten, kuin teen vain pientä hienosäätöä valotukseen sekä valkotasapainoon Photosohopilla tai Lightroomilla. Mutta välillä iskee innostus ja saatan syventyä yhden yksittäisen otoksen tai isomman kuvajoukon muokkaukseen aavistuksen suuremmalla tarmolla. Etenkin, kun kyseessä on useampi kuva, otan avukseni actionit. Eli jos sinäkin haluaisit saada kuviisi uusia ulottuvuuksia, mutta Photoshopin kaikkien syövereiden opettelu tuntuu liian haasteelliselta taikka on muuten vaan EVVK, niin kannattaa ehdottomasti kokeilla netistä löytyviä valmiita actioneita. Näitä voi toki ostaa ties mistä interwebin ihmeellisestä maailmasta, mutta itse ole löytänyt yhden ihan loistavan The CoffeeShop-blogin, josta todella laadukkaita actioneita saa omaan käyttöön myös ihan ilmaiseksi! Ja sekös tällaisen vanhan pihistelijän mieltä lämmittää, jos mikä. Jos actionit on iso kysymysmerkki niin niiden luomisesta ja käyttämisestä voit lukea esim. täältä. Photarin vanhan version voit taas ladata ilmaiseksi täältä.

Mutta mennäänpäs niihin muutamiin esimerkkeihin, joita teille tekaisin. Alkuperäiselle kuvalle ei ole tehty yhtään mitään käsittelyä vaan se on SOOC (straight out of camera, jee valokuvaaja-slangia!), mutta kuvan muokattuihin versioihin on kaikkiin käytetty The CoffeeShop-blogin ilmaisia actioneita.

Huomaattekos, kuinka helposti amatööristäkin tuli melkein professionaali (yeah right) parilla napin painalluksella? No ei nyt sentään, mutta kyllä näillä valmiilla actioneilla saa suhteellisen pienellä vaivalla omiin kuviin luotua vähän erilaista tunnelmaa. Toiset tykkää, toiset ei. Minä tykkään ja se on hyvä se. Etenkin tuo mustavalkoinen sekä viimeisenä oleva Aphrodite ovat omia henkilökohtaisia suosikkejani. Kaikki The CoffeeShopin ilmaiset actionit löytyvät tästä listauksesta.

Että ei muuta kuin testailemaan tiistain kunniaksi!

PS. Kiinnostaako teitä muuten edes tällaiset valokuvaukseen liittyvät vinkit vai toivotteko, että painun tipseineni jonnekin valokuvausfoorumille haaskaamasta teidän aikaanne?

PPS. Tällä viikolla olisin aikeissa esitellä teille vihkisormustani sekä vilauttaa pätkän häätanssista. Jeejee.

EN // If you are using Adobe Photoshop to edit your pictures, you should also try these actions you can find from The CoppeeShop-blog.

Häämatka maailman ympäri lähenee ja minä olen melkein valmis

Enää 2 kuukautta ja 20 päivää siihen, kun me suuntaamme rinkat pakattuina kohti lentokenttää ja elämämme seikkailua. Ei sillä, että minä laskisin.. Nyt kun häät on juhlittu pois päiväjärjestyksestä, onkin ollut hyvin aikaa alkaa siirtää ajatukset tulevan häämatkan valmisteluun. Valmistelulla lähinnä tarkoitan sitä, että kaikki tarvittavat asiakirjat on hommattu, laskut hoidettu, lemmikeille keksitty hoitopaikat ja reissua varten tarvittavat hankinnat tehty. Itse reissun kohteita emme aio etukäteen tämän kummemmin lyödä lukkoon, jottei koko kolme kuukautta menisi kusi sukassa juoksemiseen paikasta aa paikkaan bee.
 

Kerrataanpas siis hieman meidän lentoreittiämme.

Helsinki - Lontoo - San Fransisco // Los Angeles - Cookinsaaret - Auckland - Sydney - Hong Kong - Lontoo - Helsinki

Tämän lisäksi olemme ostaneet lennot Cookinsaarten sisällä Rarotongalta Aitutakille ja takaisin, Ausseissa välille Sydney-Brisbane ja Aasiassa välille Hong Kong-Bangkok. Myös lennot Bangkokista Filippiineille on hankittuna ihan naurettavalla parinkympin hinnalla, mutta katsotaan nyt sitten tuleeko ne käytettyä vaiko ei. Majoitukset on varattu ainoastaan Aitutakilta ja Ausseihin osalle matkaa. Joulu hurahtaakin Byron Bayssa, kun taas uutta vuotta otetaan vastaan Sydneyssä. Liikkumavaraa on siis suuntaan jos toiseenkin, mutta toisaalta nämä päälennot raamittavat matkaamme ja estävät totaalisen unohtumisen liian mukavalle biitsille.

Entäpäs sitten se TO DO-lista?

 - J:n rokotusten vahvistukset

- Minun rokotusten tarkastus, malarialääkkeet ja antibiootit

- Sisämakuupussien hankinta

- Kevyet matkapyyhkeet

- Moskiittoverkot

- Lääkkeitä mm. vatsatautiin, särkyyn jne.

- Ensiapupakkaus, jossa ainakin miljoona rakkolaastaria

- Janin rinkkaan sateensuoja

 - Munalukko ja jeesusteippiä

- Adapteri

- Rahavyö entisen rispaantuneen tilalle

- Viisumit (Aussit, Uusi-Seelanti, Myanmar (tosin tätä ei saa Suomesta käsin) ja Jenkkien ESTA)

- Kansainväliset ajokortit

- Printit kaikista mahdollisista varauksista ja lipuista

- Ekan hostelliyön varaaminen San Fransiscosta (vinkkejä?)

Kesällä ostimme molemmille ihan superkevyet goretex vaelluskengät, joille tulee taatusti käyttöä läpi koko reissun, kun tällaisia haahuilijoita olemme. Molemmilla on ikivanhat rinkat sekä päiväreput olemassa ja eilen käytiin naukaisemassa kirjakaupasta pari Lonely Planettia iltalukemisiksi ja matkalle mukaan. Yksi iso kysymysmerkki kuitenkin on se, että mitä ihmettä teemme kämpälle? Kolme kuukautta ei sinällään ole niin pitkä aika, että asuntoa välttämättä kannattaisi vuokrata, mutta toisaalta siitä saatavilla vuokratuloilla kattaisimme edes pienen osan reissun aikanakin kotimaassa juoksevista kuluista.

Että jos kalustettu asunto Espoosta kelpaa nimelliseen vuokrahintaan, niin let me know! Yläkerta valmistuu ennen matkaa, joten tänne mahtuu hyvin pieni perhekin esimerkiksi putkiremontin alta pois.

Löytyisikö teiltä ajatuksia / vinkkejä TO DO-listaamme tai ylipäätänsä koko reissun valmistelua koskien?

Nyt ylös, ulos ja lenkille!

EN // Our honeymoon around the world is only two and half months away!

Elämää juoksuhaudoissa

Minun lempiaineeni oli jo ala-asteella historia, eikä tämä pohjaton kiinnostus niin oman maamme kuin koko maapallon historiallisiin tapahtumiin ole laantunut kouluajoista tippaakaan. Kirjahyllymme notkuvat etenkin sotahistorian kirjallisuudesta, joita voisin lukea aamusta iltaan. Keväällä kiinnosti etenkin aina niin mystisen karmaiseva Pohjois-Korea, sen jälkeen Afganistan ja nyt viimeisimpänä olen ahminut ihan meidän armaan kotimaamme ja etenkin synnyinpaikkakuntani sotahistoriasta kertovia teoksia silmät ristissä.

Nämä samaiset asiat sattuvat kiinnostamaan myös tuota meidän perheen komeampaa osapuolta, joten kesälomalla vein herran isän ja äidin kanssa tutustumaan Suomussalmen Raatteen tien taisteluiden tapahtumapaikoille lähelle Venäjän rajaa.

 En tiedä kuinka tarkkaan te tiedätte Talvisodan Pohjois-Suomen vaiheista, tai kiinnostaako nämä asiat edes piirun vertaa, mutta kerron ne nyt silti kuitenkin. Lyhykäisyydessään tapahtumat etenivät siis siten, että täysin ylivoimaisena pidetty Puna-armeija hyökkäsi Suomussalmelle kahdesta suunnasta hyytävän kylmänä joulukuun 7. päivänä vuonna 1940. Neuvostojoukkojen tavoitteena oli nopealla ja helpolla hyökkäyksellä saavuttaa Oulu ja katkaista näin Suomi kahtia sen kapeimmasta kohdasta, jolloin Suomi menettäisi maayhteytensä Ruotsiin ja Pohjois-Suomen valtaaminen kävisi helposti. Toisin kuitenkin tapahtui.

Suomalaisten kyky liikkua tiettömän maaston paksussa lumessa, niin yöllä kuin päivällä, tarvittaessa vuorokausikaupalla sekä kokemus pakkasesta olivat ilmeisesti ratkaisivimmat syyt siihen, että miesluvultaan ja erityisesti raskaalta aseistukseltaan täysin ylivoimainen vihollinen hävisi. Suomalaisten miesvahvuuden ollessa 6 000 henkeä, taisteli neuvostojoukkojen riveissä yli neljä kertaa suurempi määrä sotilaita.

Taistelut Suomussalmella päättyivät lopulta 7.1.1941, jolloin arvioiden mukaan 400 suomalaista ja 17 000 neuvostosotilasta oli kadonnut tai menettänyt henkensä. Suurin osa vihollisen joukoista menehtyi nimenomaan Raatteen tiellä, jonka surullista jäähelvetiksi kutsuttua näkyä London Sunday Dailyn kirjeenvaihtaja Virginia Cowles kuvasi näillä sanoilla:

"ja täällä näin kauheimman milloinkaan kohtaamani näyn. Metsät tien molemmin puolin olivat tulleet tunneksi 'kuolleen miehen maana'. Ehkä aamun kauneus teki venäläisten hirveän tuhon vieläkin kauheammaksi, kun saavuimme paikalle... Tulimme täydellisen tuhon näyttämölle. Neljän mailin matkalla tiellä ja metsissä oli miesten ja hevosten ruumiita, tuhottuja tankkeja, kenttäkeittiöitä, autoja, aseidenkuljetusvaunuja, karttoja, kirjoja ja vaatteita. Kuolleet olivat jäätyneet koviksi kuin kivettynyt puu, ja niiden iho oli mahonginruskea. Jotkut olivat röykkiöihin kasautuneina kuin roskaläjissä. Kaikki olivat jäätyneet siihen asentoon, johon olivat kuolleet... Heitä oli kaikkialla, satoja ja satoja irvokkaita puisevia ruumiita." 

Raatteesta tulikin täten Suomen sotahistorian kuuluisin ja yksi merkittävimmistä taisteluista, jossa tiivistyi sisällissodan repimän kansan yhdistänyt talvisodan henki.

 

 

Raatteentien varrelta löytyy erilaisia muistomerkkejä, jotka kunnioittavat sekä tuhotun neuvostodivisioonan että suomalaisten sankarivainajien ja soturien muistoa.  Raatteentien varrella ja sitä ympäröivissä erämaissa lepää eri arvioiden mukaan n. 5000 venäläisen jäännökset muistuttamassa meitä sodan kauhuista, mutta myös pienen kansan tinkimättömästä puolustustahdosta.

Yksi näistä muistomerkeistä on Talvisodan monumentiksi nimetty kenttä, johon aseteltiin kivi kaikille Suomussalmen taisteluissa 1939-1940 kaatuneille 20 000 sotilaalle. Monumentin keskellä on keskusmuistomerkki Avara syli, joka muodostuu neljästä puukaaresta. Kaarien päällä soi hiljalleen tuulessa 105 vaskikelloa. Yksi kutakin talvisodan päivää kohden.

 Muistomerkki on kunnianosoitus kaikille talvisodan veteraaneille. Kunnioitusta nämä uskomattoman urheat suomalaiset sotilaat todella ansaitsevatkin, sillä ilman heitä niin Suomen kartta, kuin elämä täällä voisi näyttää tänä päivänä joltakin aivan toiselta.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päätän darrapäiväni. Respect ja hyvää yötä.

Maistiaisia tulevista hääkuvista!

Sähköpostissani odotti eilen aamulla ehkä maailman iloisin yllätys! Häävalokuvaajamme Tuomas oli laittanut muutaman kappaleen hääpotreteistamme meille maistiaisiksi. Ja totta meisselissä jaan nämä kuvat myös teidän kanssanne! Uskallan nimittäin veikata, että siellä ainakin jokunen henkilö odottelee näitä kuvia lähes yhtä kovasti, kuin allekirjoittanut.

Joten pidemmittä puheitta, olkaapas hyvät! Kuikistus tähänastisen elämämme onnellisimpaan päivään.

Kaikki kuvat: Tuomas Mikkonen

Näiden kuvien myötä haluaisin myös esittää teille ystäväiset yhden kysymyksen. 

Millaisia postauksia Sinä haluaisit hääpäivästämme erityisesti lukea?

Pitäisikö kaikki tapahtumat ympätä pariin postaukseen (mahdotonta tehtävä) vai haluatteko, että kerron päivän kulusta heti aamusta alkaen jatkuen ilta myöhäiseen? Kuvia varmasti riittää näytettäväksi ainakin kymmenen postauksen verran, mutta kertokaapas te, mistä yksityiskohdista erityisesti haluaisitte kuulla tarkemmin?

Ihanaa keskiviikkoa nuppuset! ♥

PS. Kannattaa muuten tykätä Tuomaksesta myös Facebookissa *klik klik*, jos haluat ensimmäisten joukossa päästä näkemään hänen ottamiansa upeita kuvia. Suosittelen myös tykkäilemään samaisessa viestimessä Kirsi Hiekkarinne Photographystä. Sinne nimittäin tupsahti jo eilen illalla eräistä Trash The Dress-kuvauksista esimakua, joten käykäähän kuikistamassa ;)

PPS. Jos et jo ehtinut vilkaista, niin kuikkaapas myös Cherryn blogiin, sillä sieltä löytyy hänen ottamiaan kuvia meidän hääpäivästämme!

EN // Here is a smaal sneak peak to our wedding portraits by Tuomas Mikkonen.