Iso harmaa rakkaus

Viime kuukausina tämän tytön ratsastusmotivaatio on ollut kaiken muunkin innokkuuden kanssa samaisella ruohonjuuritasolla, mutta tällä viikolla on toden totta tapahtunut paljon muutosta parempaan. 

Ensin sain kiskottua itseni salille, lopetin ylettömän sokerin mässäämisen ja ollaan raahauduttu trion kanssa melkein joka päivä reippaalle kävelylle. Kaiken tämän lisäksi eilen sain lapsuudenystäväni mukaani tallille ikiomaksi ratsastuksenopettajakseni. Siitä on nimittäin hetki, kun meikäläinen on valvovan silmän alle Herra Hoon kanssa uskaltautunut ja oi kyllä kannatti! Ihan pieniä korjauksia tehtiin minun istuntaan ja ystäväni taitavalla avustuksella sieltä alkoi taas löytyä se rento ja yhteistyöhaluinen hevonen sekä rauhallinen ja johdonmukainen ratsastaja.

Minulle jäi eilisestä ratsastuksesta ensi kertaa kuukausiin ihan mahtava ja onnistunut tunne, sekä lopputulokseksi silminnähden tyytyväinen hevonen ja vielä tyytyväisempi hevosen omistaja.

Näinä hetkinä sitä kyllä muistaa, miksi yhteistyö itseä kymmenisen kertaa isomman eläimen kanssa on niin palkitsevaa. Se on se luottamus. Tai se iso ja lämmin turpa, jota herra on aina tunkemassa kainaloon. Tai se tuttu hörähdys kuulaassa syysillassa, jonka kuulet astuessasi autosta ulos tallin pihaan. Tai sitten se on vain se koko pakkaus. Iso harmaa rakkaus.

Mukavaa sunnuntaita!

PS. Kiitos E, kun riensit avuksemme! Ja kiitos M, kun sinnikkäästi jaksat tehdä apunani töitä Herra Hoon kanssa. Ootte ihania.

Mikä erottaa naalin puudelista?

Tämä aihe tulee todennäköisesti nostattamaan mielipidemyrskyn, mutta koska olen aiheuttanut melkoisia hurrikaaneja saman aiheen tiimoilta jo naamakijassani, joten antaapa mennä. Sitäpaitsi, mitä useampi ottaa asiaan mitä tahansa kantaa, sen parempi.

Asiahan on nyt hyvinkin ajankohtainen, sillä tänään on loppunut turhistarhauksen kieltävän kansalaisaloitteen allekirjoitusten kerääminen. Yli 60 000 suomalaista on rustannut puumerkkinsä vaatimukseen, joka on nyt menossa ensimmäisenä kansalaisaloitteena eduskunnan käsittelyyn. Tämä on siis todellakin historiallinen hetki suomalaisessa demokratiassa!

Lakiehdotus löytyy perusteluineen kokonaisuudessaan täältä, mutta pääpiirteissään aloitteen tavoitteena on kieltää turkistarhaus Suomessa. Tämä tarkoittaa luopumista elinkeinosta, jossa eläinten hyvinvointia ei pystytä riittävissä määrin takaamaan ja joka on haitallista ympäristölle. Turkistarhaus ei kuulu eettisesti toimivaan nyky-yhteiskuntaan ja turkistarhausta jo rajoittaneita maita ovat mm. Ruotsi, Saksa, Itävalta, Iso-Britannia, Kroatia, Bulgaria ja Sveitsi. Osa näistä maista on kieltänyt vain tiettyjen eläinlajien tarhauksen, mutta poliittista keskustelua tarhauksen hyväksyttävyydestä käydään jatkuvasti. Turkistarhauksesta voidaan luopua siten, että nykyisille tarhaajille (n. 700 henkeä koko Suomen maassa) etsitään keinoja siirtyä muille aloille.

Kuva: Helsingin Sanomat / M. Bärman

Suomi on tällä hetkellä maailman suurin ketunnahkojen tuottajamaa. Noin 20 prosenttia maailman ketunnahoista ja viisi prosenttia minkinnahoista on peräisin Suomesta, mikä käytännössä tarkoittaa noin kolmen miljoonan eläimen kuolemaa joka vuosi, näistä valtaosa kohtaa loppunsa vain puolen vuoden iässä. Jalostuksesta huolimatta turkiseläimillä on yhä samat tarpeet ja vaistot kuin villeillä sukulaisillaan. Näihin kuuluvat esimerkiksi liikkuminen, saalistaminen, minkeillä uiminen, ketuilla kaivaminen, reviirin puolustaminen, pariutuminen, pentujen hoitaminen ja lajille ominaisten sosiaalisten suhteiden ylläpito. Tällaisten viettien toteuttaminen on käytännössä täysin mahdotonta nykyisissä oloissa, joissa esim. ketulla on elintilaa verkkopohjaisessa häkissään 0,8 ja minkillä 0,25 neliömetrin verran.

Pienissä, virikkeettömissä ja luonnottomissa häkeissä elävillä eläimillä on monenlaisia oireita, jotka kertovat henkisestä häiriintymisestä. Varsinkin minkeillä on paljon stereotyyppistä käyttäytymistä, kun taas ketut usein kyyhöttävät häkeissään apaattisina. Lisäksi puutteelliset olot ja jalostus aiheuttavat eläimille fyysistä tuskaa ja sairauksia.

Kuva suomalaiselta turkistarhalta Kokkolasta.

Sanomattakin lienee selvää mitä mieltä minä tästä kyseisestä "toimialasta" olen. Toivon todella, että lakialoite tullaan hyväksymään ja Suomikin vihdoin siirtyy 2000-luvulle. Tällä hetkellä kotimaamme on nimittäin jäämässä eläinsuojelullisesti outoon ryhmään, koska poliittista keskustelua turkistarhauksen tulevaisuudesta maassamme ei ole kunnolla edes aloitettu. Vastaava vaikeneminen vallitsee eurooppalaisista tarhaajamaista ainoastaan takapajuisessa Puolassa. 

En halua julkaista tähän liian totuudenmukaisia kuvia suomalaisten turkistarhojen oloista, jotta ette menettäisi yöunianne, joten halukkaat voivat käydä katsomassa niitä esimerkiksi täältä ja täältä. 

Herättääkö aihe teissä ajatuksia tai mielipiteitä?

Tämä taitaa mennä taas sinne kiitos ja anteeksi osastolle, mutta valitan. Oli ihan pakko. 

Loppuun vielä lähteet, joista olen Animalian lisäksi faktat tähän postaukseen kaivanutt:

Turkistilojen talous ja alan merkitys sekä tulevaisuuden näkymät Suomessa. 
MTT:n selvityksiä 160, 2008

Suomessa tuotetun minkin- ja ketunnahan elinkaariarviointi