2014/07/28

Slovenian hengästyttävän upeat järvet

Kaprunin uskomattomien maisemien jälkeen käänsimme ruohonleikkurin keulan jälleen kohti etelää ja Sloveniaa. Alunperin tarkoituksenamme oli ylittää Itavallan vuoret Hochalpenstrassea pitkin, mutta kun reitin tullimaksu oli useita kymmeniä euroja ja allamme yhden litran koneella varustettu jokaisessa ylämäessä nikotteleva kottero, päätettiin jättää kyseinen vuoristotie seuraavaan kertaan. Nella kertoi sen olleen joka euron arvoinen, joten jos huudeille eksytty kurvatkaa ehdottomasti sitä kautta!

Matka Sloveniaan ei vienyt onneksi kuin muutaman tunnin, sillä väsy päivän trekkaamisesta alkoi painaa molempien silmäluomia lurpalleen. Järville saavuttuamme kävimme kysymässä majapaikkaa pariltakin leirintäalueelta, mutta hinnat olivat jokseenkin tyyriit eikä jaksettu auringon jo aikaa sitten laskettua mailleen etsiä edullisempaa, joten päädyimme yöpymään pienessä majatalossa Lake Bohinjin kupeessa. Telttaöiden jälkeen oli aika luksusta pujahtaa puhtaisiin valkoisiin lakanoihin ja nautiskella majatalon runsaasta ampiaisesta aina yhtä ravitsevan kattilapuuron sijaan.

Slovenian huikeista järvistä ehkä tunnetumpi on Lake Bled, joka sijaitsee 55 kilsan päässä pääkaupungista Ljubljanasta. Ajoimme illalla kyseisen mestan läpi vain todetaksemme, että siellä oli meidän makuun ihan liikaa porukkaa. Siitä syystä kaasuttelimme parikymmenen kilometrin päässä olevalle Lake Bohinjille, joka olikin ihan nappivalinta. Lake Bohinj on aika paljon Blediä isompi ja turisteja oli vain kourallinen. Järven kainalossa lepäilevä uinuva kylä oli justiinsa passeli etappi meille erakkoluonteisille suomalaisille. Ja maisemat. Voi jestas! RAKASTAN järviä, joten voinette kuvitella miten tämä lumihuippuisten Juliaanisten Alppien ympäröimä tajuttoman kirkasvetinen järvi sai tämän kainuulaistytön sydämen läpättämään. Ihan ehdottomasti yksi upeimmista paikoista missä olen koskaan ikinä käynyt!

 

Lähdimme heti aamutuimaan trekkailemaan pitkin rantaa, välillä pysähdellen laiturille vilvoittelemaan helteen paisuttamia koipia (kaikkea se tämä raskaus teettää). Lämpötila oli miellyttävät 25 astetta ja järveltä puhalteli lempeä tuuli, joten olo oli kuin kotimaan kesässä konsanaan. Siellä vallitsi myös sama rennon letkeä ilmapiiri, kuin kotona pohjoisen järvimaisemissa, mutta inisevät itikat puuttuivat.

 Muutaman tunnin trekkailun jälkeen päätimme vuokrata pienen puupaatin aavistuksen kämyisen näköisestä kojusta. Jolla näytti siltä, että pysyyköhän se varmasti pinnalla, mutta kyllä se Nanin soutamana oikein näppärästi lipui pitkin peilityyntä järvenpintaa. Oli niin käsittämättömän hyvä ja rento fiilis lillutella järvenselällä, että molempien suupielet taisi hipoa koko session ajan korvia.


Iltapäivällä päätimme siirtyä ihastelemaan jo aikaisemminkin mainitun viereisen Lake Bledin maisemia. Kurvailimme ruohonleikkurilla järven laitamilla nyppylän päällä sijaitsevalle linnalle, jonne emme kuitenkaan lopulta maksaneet sisäänpääsymaksua piheyspäissämme. Samoilu turistilaumassa ei oikein houkutellut, joten lähdimme kiertelemään linnan laitamia toiveissamme löytää järvimaiseman paljastava spotti. Ja löytyihän se. Linnan viereen oli tallautunut kapea mutkitteleva polku, jota pitkin pääsi näkemään näin hulppeat järvelle levittäytyvät maisemat ja ihan ilmatteeksi. Sopi meille!




Upea reissu. Pakko myöntää jälleen kerran. Ihan ehdottomasti tulemme palaamaan vielä Lake Bohinjille, sillä mesta jätti molempien mieleen mahtavan fiiliksen. Muutenkin Slovenia on kokemisen arvoinen paikka matkailla, sillä maa on todella pieni ja välimatkat näin ollen lyhyitä, joten ranta-, kaupunki- sekä aktiivisemman retkeilyloman yhdistäminen käy näppärästi. Kerroinkin aiemmin keväällä Slovenialle kuuluvasta kapeasta rannikkokaistaleesta ja siellä sijaitsevasta sympaattisesta venetsiahenkisestä Piranista, jossa vierailimme Lauran kanssa muutama vuosi sitten. Suosittelen!

Oletteko kukaan muuten käynyt Sloveniassa tai onko edes käynyt mielessä lähteä näille huudeille?

Huisia helleviikkoa sinnekin puolille ruutuja!


2014/07/24

Vielä on kesää jäljellä

Onneksi tätä vuoden parasta aikaa on jäljellä vielä runsain mitoin, vaikka meikäläisen kesäloman viimeinen päivä starttaakin huomenissa ja matka kohti tsadia alkaa. Pari viikkoa täällä mökillä ja kotona pohjoisessa on tehnyt ihmeitä ja olo on mitä freesein (ja paksuin). Pöytä on nimittäin notkunut joka päivä äitimuorin herkuista ja on taidettu vetästä yhdet jos toisetkin pinolliset muurinpohjalettuja laiturilla auringossa lämmitellen. Jestas, että on ollut mielettömät säät! En muista, milloin meidän mökillä olisi viimeksi ollut näin lämmintä, saatika että minähän vuonna olisin viimeksi pulahtanut uimaan järviveteen Suomen kesässä. Oli muuten niin jäinen tuo järvensyleily, että pelkäsin viimeistenkin aivotoiminnan rippeiden stoppaavan kuin seinään. Myös koirat ovat Pullanderia myöten käyneet harjoittelemassa uimahommia (väkipakolla), josta videonpätkän voi katsoa täältä

Paljon sitä on neljässä viikossa ehditty touhuta. On roadtrippailtu Kaakkois-Euroopassa, tanssittu häitä Raumalla, pyöräilty niin Oulussa kuin Syötteelläkin, tehty monen monta kuvauskeikkaa, käyty Suomussalmen kesäteatterissa ja ennenkaikkea vietetty laatuaikaa perheen parissa maailman rakkaimmassa paikassa täällä isän synnyinseuduilla Kosto-cityssä, josta koitin taltioida kesäfiiliksiä teillekin näiden kuvien muodossa. 


Vielä on monta reissupostausta niin Suomesta kuin muualtakin Euroopasta tulossa, mutta palataan niihin ensi viikolla. Nyt aion läpätä koneen kiinni ja suunnistaa trion kanssa takaisin tuonne laiturille nauttimaan tämän kesän viimeisestä mökki-iltapäivästä. 

Pus och kram! Nauttikaa kesästä kamut!