2014/09/16

Pari yötä Pietarissa - Sokos Hotel Vasilievsky

Muutaman viikon takaisesta itänaapurin reissusta tuntuu kuluneen jo ikuisuus. Kerroinkin aiemmin junamatkastamme tsadista Pietariin sekä viisumien hankkimisesta. Syy miksi alunperin hääpäivämatkalle rantauduimme juuri kyseiseen kaupunkiin oli Sokos Hotels 40 vuotta - 40 blogitarinaa-kampanja, jonka tiimoilta meille tarjottiin yöpyminen kera illallisen ja aamiaisen yhdessä Pietarin kolmesta Sokos Hotelsista. Valkkasimme majapaikaksemme ihan nettisivujen perusteella Sokos Hotel Vasilievskyn, joka sijaitsi näppärän kävelymatkan päästä pääkadulta Nevski Prospektilta. Lähimmälle metropysäkille oli puolisen kilometriä, joten ei paha sekään! Supistelevan pallomahan kanssa matkatessa olikin helpompi turvautua julkisiin kulkupeleihin omien räpylöiden sijaan.

Kun saavuimme aikaisin lauantai-aamuna Pietarin juna-asemalle, oli ihan käsittämätöntä ettei meidän ensimmäistä kertaa tyyliin ikinä tarvinnut alkaa miettiä milläkähän bussi/ratikka/metro/kävely-kombolla pääsisimme tällä kertaa majoitusliikkeeseemme. Ehei! Meitä odotti asemalla auto kuljettajineen meikämandoliinin nimikylttiä heilutellen. Ei muuta kuin takapenkille lötköttämään ja ihmettelemään ikkunan takana viliseviä maisemia. Kommunikointi kuljettajan kanssa oli jokseenkin vähäsanaista, sillä hän puhui luonnollisesti ainoastaan venäjää. Meikäläisen venäjän opinnoista on jo melkoinen tovi aikaa, joten siinäs sitä sitten sai heti kättelyssä tuntumaa ruostuneisiin kielenkantoihin. Welcome to Russia.

Hotellin respassa meidät otettiin vastaan tutulla suomen kielellä, mikä oli tietysti positiivinen yllätys. Muutoin henkilökunta puhui sujuvaa englantia, vaikkakin tervehdykset sun muut pyrimmekin vaihtamaan paikallisella kielellä ihan kohteliaisuuden ja harjoituksen vuoksi. Palvelu oli hotellissa oikein ystävällistä, toisin kuin muualla kaupungilla pyöriessämme, jonka olimme etukäteen kuulleetkin. Jotenka tähän kuuluisaan venäläiseen palvelukulttuuriin (tai sen puutteeseen) oltiin toki osattu varautua. Itse kun vain sitkeästi jaksaa hymyillä ja olla superihana asiakas ihan kiusallaankin, nyki vastapuolen suupielet kohti kattoa taikka ei, niin sillä pääsee jo pitkälle.








Huoneemme Sokos Hotelsissa oli meille hostellitasoon tottuneille budjettimatkaajille suorastaan luksusta. Puhtaat valkeat lakanat, pehmoiset kylpytakit ja siistit pinnat, mitä muuta sitä voisi edes vaatia. Aiemmista lomista poiketen vietimme hotellihuoneessa huomattavasti enemmän aikaa, sillä meikäläisellä meinasi olla liikkumisen suhteen vähän vaikeuksia, joten pitkät lepotauot viihtyisässä huoneessa tulivat tarpeeseen. 

Lauantaina kävimme kaupunkiin tutustumisen jälkeen blogivierailuun kuuluvalla illallisella hotellin ravintolassa. Otimme alkuun molemmille salaatit, jotka olivat oikein maukkaat. Pääruuan suhteen ei paljon tarvinnut arpoa, sillä koko pitkästä ruokalistasta löytyi vain yksi ainut kasvisruokavaihtoehto. Tarjoilijan mukaan vielä edellisestä menussa ollut kasvisburger oli nyt poistettu valikoimista, ja hän kävi kyllä ystävällisesti tiedustelemassa kokilta, onnistuisiko vastaavan burgerin pyöräyttäminen kuitenkin edelleen. Ei onnistunut. Pisteet kuitenkin siitä, että tilaamamme punajuuririsotto oli maukas ja täysin vegaaninen (tosin proteiinia siitä ei juurikaan löytynyt). Jälkkärin parasta antia oli kuulemma suklaakastike, sillä miehen syömät tuulihatut olivat home maden sijaan jokseenkin kuivia koppuroita. Mutta eipäs me pienistä välitetä.


Sen sijaan hotellin aamiainen. Ihan taivas! Olimme todella positiivisesti yllättyneitä, miten paljon kasvisvaihtoehtoja buffasta löytyi ja taisimme santsata useampaan otteeseen (valitettavasti kuvissa on nyt vain alkupalat *pröyh*). Tämä oli taatusti yksi parhaista aamupaloista joita olen hotellissa nautiskellut. Oli myös hauskaa ryystää kahvit ja lusikoida kaurapuurot Iittalan tutuista astioista, joita meiltä löytyy myös kotoa. 

Aamiainen siis ansaitsee lähes täydet pojot, joten varmaan uskotte miten tajuttomasti harmitti, että meidän startti maanantai-aamuna oli niin aikaisin, että jäi tämä buffa toistamiseen kokematta. Saimme kuitenkin hotellissa pienet eväspussukat mukaamme, mikä oli tosi kiva juttu, mutta eihän se luonnollisesti ollut lähelläkään edellisen aamun buffan tasoa. Mutta matkaeväät on aina matkaeväät ja eittämättä yksi reissun kohokohdista. Kaivelin siis välittömästi junaan astuttuamme yllätyspussukkaa innosta hehkuen kuin pikkulapsi konsanaan ja mussutin lopulta tyytyväisenä leipää, mehua sekä keksejä ennen kuin Allegro edes nytkähti liikkeelle.





Kaiken kaikkiaan vierailu Sokos Hotelsissa oli pelkästään positiivinen. Mies kävi testaamassa hotellin kuntosalinkin pariin otteeseen ja se oli kuulemma erinomainen. Ehkä kasvisruokailijoiden huomioimiseen ravintolan ruokalistassa toivoisin parannusta, sillä oli todella harmi, että esimerkiksi juurikin tämä kasvishampurilainen oli poistunut kokonaan menusta aikoina, jolloin kasvissyöjien määrä on koko ajan kasvussa ja ihan jo ympäristönkin kannalta olisi hyvä edes välillä suosia kasvisvaihtoehtoja. Hankalahan niitä on suosia, jos niitä ei ole edes tarjolla. Mutta pointsit edelleen siitä, että aamupalalta löytyi runsaasti syötävää myös vegeille. Todella hyvä fiilis jäi myös siitä, että meille oli järjestetty autokuljetus juna-asemalta hotellille ja takaisin. Kyllä sitä näin raskaana osaa näköjään arvostaa tällaista pientä luksusta, vaikka normaalisti meille ei olisi mikään ongelma taittaa matkoja apostolinkyydillä reput selässä.

Vielä tulossa yksi postaus Pietarista, jossa sitten kurkistetaan tarkemmin itse cityyn.

Adios amigos! 

Postaus on toteutettu yhteistyössä Sokos Hotelsin kanssa, vaikkakin kokemukset ja mielipiteet ovat luonnollisesti täysin omiamme.


2014/09/10

Jos haluatte nähdä jotain ihan älytöntä, menkää Plitviceen

Bosnian rajan läheisyydessä suhteellisen lähellä Zagrebia sijaitsee Unescon maailmanperintöluetteloon jo vuodesta 1979 saakka kuulunut Plitvicen kansallispuisto. Kuulin alueesta sekä sen uskomattoman kirkkaista järvistä ensi kerran pari vuotta takaperin ja siitä asti on reissujalka vipattanut kohti Kroatiaa. Tämän kesän road trippiä suunnitellessamme yksi asia oli siis jo etukäteen satavarma. Tuonne meidän on päästävä.

Ja niinhän me pääsimme. Skoda Citygo aka ruohonleikkuri kiidätti meidät lähes päätä huimaavaa vauhtia Zadarista pikkuruisten kylien läpi takaisin kohti pohjoista ja siellä häämöttävää Plitvicen aluetta. Yövyimme jälleen jossakin paikallisessa kammarissa, jossa saimme kokata itse aamupuurot mikä passasi budjettimatkaajille kuin nenä päähän. Aamiaisen jälkeen pakkasimme auton ja hurautimme muutaman kilometrin matkan vaelluskengät innosta täristen puiston parkkipaikalle, josta luovimme valtaisan ipadeillä varustetun aasialaisturistilauman läpi tiemme lippuluukulle. Piletti kansallispuistoon kustansi 180 paikallista rämpylää per kärsä, joka oli euroissa yhteensä kutakuinkin kuudenkympin luokkaa.

Ajoittain supistelevaa kohtuani uhmaten valitsimme reittikartasta kunnianhimoisesti pisimmän mahdollisen reitin, joka johdattaisi meidät kahdeksan kilometrin matkalla lähes kaikkien 16:sta järven rannoille. Ja se reittivalinta kyllä kannatti, nimittäin "yläjärvillä" josta matkamme aloitimme, oli todella hiljaista ja saimme käyskennellä aika rauhassa kuvia räpsien ja eväistä nautiskellen. Kun muutaman tunnin haahuilun jälkeen siirryimme venekyydillä alajärville, oli meininki ihan kuin eri planeetalta. Onnistuin sen näköjään kuvista jollain ihmeen kaupalla piilottamaan, mutta trust me, väkeä oli kuin pipoa ja kapeilla rantapoluilla liikkuminen melkoisen ahdasta. Oletettavasti tungoksesta päätellen suurin osa muista puiston vierailijoista oli valinnut lyhyemmän, vain alajärviä kiertävän reitin, jonka varrella sijaitsi Kroatian korkein vesiputous. Luonnollisestikin järvien tunnelmaan pääsi ihan eri tavalla käsiksi siellä, missä vallitsi rauha ja hiljaisuus, mutta ihan käsittämättömän upiahaan siellä joka tapauksessa oli, tungoksella taikka ilman!



Kaikenkaikkiaan Plitvicen järvet, lukemattomat miljoonien vuosien aikana kalkkipitoiseen maaperään syntyneet putoukset, upean vehreä kasvusto, kesyt kalat (Luit ihan oikein. Plitvicessä on kalastus kielletty ja sen kyllä huomasi kaloista, jotka parveilivat sorsien tavoin turistien "jaloissa" makupalojen toivossa) sekä muu luonnon villieläimistö olivat todellakin kokemisen arvoisia. Eihän tällaista paikkaa usko olemassa olevankaan ennenkuin sen on todistanut omin silmin.

 Ihan huikea ja uniikki mesta! Oletko käynyt? 

 EN // July we visited Plitvice National Park in Croatia. Such a amazing place!